Kohukirjailijaksikin tituleerattu Helvi Hämäläinen kulki pikkutyttönäkin omia teitään. Partiosta hän erosi, koska kaikilla oli siellä samanlaiset puvut.
Helvi Hämäläinen (1907-1998) alkoi kirjoittaa runoutta tätinsä haikeiden lemmenlaulujen innoittamana. Hän kertoo olleensa kiihkeämpi ja kurittomampi kuin kanssaihmiset kuvittelivat.
Tulenkantajien sukupolveen kuulunut Hämäläinen julkaisi 21 romaania ja 13 runoteosta. Säädyllinen murhenäytelmä herätti
Hämäläisen teoksista eniten kohua.
Tästä aikalaiskirjasta on tunnistettavissa useita merkittäviä kulttuurihenkilöitä, kuten Hämäläisen entinen miesystävä Olavi Paavolainen.
Hämäläinen nousi kirjalliseen julkisuuteen uudelleen vuonna 1987 runokokoelmalla Sukupolveni unta, josta hän sai Finlandia-palkinnon. Kirjaa pidetään hänen lyyrisenä pääteoksenaan.
Hämäläinen oli ikuinen kapinallinen, joka ei näyttänyt muille kapinallisuuttaan. Vuonna 1994 hän paljasti todellisen luonteensa toimittaja Nadja Nowakille.
