Elämän rujompaan puoleen tutustutaan Hannu Karpon ja Leena Hallmanin raportissa vuodelta 1968. Liikenneonnettomuuksien uhrit Töölön sairaalan tapaturma-asemalla herättävät kysymyksen, miksi autoa ei saa ajaa väsyneenä, mutta lääkäri saa leikata.
"Lähtökohta oli ennen se, että mentiin sinne tapahtuman keskelle ja näytettiin et noin se on", muistelee Hannu Karpo 2006: "Se oli mun vakaumukseni, että paremmin se puhuttelee, kun se taltioidaan siellä missä se ongelma on."
Raportissa seurataan kaksi vuotta aiemmin perustetun tapaturma-aseman toimintaa Helsingissä. Töölön sairaalan asemalle tuodaan paljon liikenteessä ja tappeluissa loukkaantuneita.
Ohjelmassa nostetaan myös esille lääkäreiden pitkät päivystysajat. Karpo kysyy, pystyykö lääkäri työskentelemään vuorokaudenkin ilman lepoa, kun kuorma-autonkuljettajat eivät pysty siihen?
Lisäksi käydään Helsingin lentoasemalla, jonne laskeutuu laskutelineisiin vian saanut lentokone. Karpo kysyy, onko Suomella valmiudet, jos tapahtuu suurlento-onnettomuus? Vastaus on: ei kovinkaan kummoiset.
Teksti: Timo-Erkki Heino, Seija Aunila