Johan Ludvig Runebergia (1804–77) on arvostettu koko Skandinaviassa. Suomessa Vänrikki Stoolin tarinoista ja Runebergista itsestään tuli isänmaallisuuden ja kansallishengen symboleja.
Runebergin runojen henkilöhahmoista on myöhemmin tullut kliseitä, mutta aikanaan esimerkiksi Saarijärven Paavon kuva oli professori Kai Laitisen mukaan uudenlainen ja kunnioittava.
Eeppisissä runoelmissaan (kuten Hirvenhiihtäjät, 1832 tai Hanna, 1836) Runeberg onnistui luomaan ”antiikkisen tyylikoneiston avulla sankarillista hohdetta tavallisiin ihmisiin”.
Saarijärven Paavo (esikoiskokoelmassa Dikter,1830) ja Vänrikki Stoolin tarinat (1848 ja 1860) rakensivat kansallishenkistä kuvaa suomalaisista hyveistä: kärsivällisyydestä, nöyryydestä ja urhoollisuudesta.
Runebergin sanastoon perehtynyt kirjailija ja kielentutkija Lars Huldén kertoi vuonna 1979 omasta suhteestaan kansallisrunoilijaan. Runebergin kielellisten tapojen varjot näkyvät myöhemmissä runoilijoissa, Huldén sanoo.
Katso myös
- Lataa Kunniakäynti runokuninkaan patsaalla -ohjelma MP3-tiedostona (yle.fi)
- Lataa Kai Laitinen arvioi Runebergin merkitystä MP3-tiedostona (yle.fi)
- Lataa Lars Hulden kertoo Runeberg-suhteestaan ohjelma MP3-tiedostona (yle.fi)