Joiku on alun perin ihmisen musiikkia itselleen, mutta radiossakin sitä on esitetty 1930-luvulta alkaen. Saamelaisten elävässä perinteessä on aina joikattu myös ajankohtaisia asioita, kuten valtionpäämiehiä ja nykyajan keksintöjä. Joiku on eräänlainen saamelaisen salattu muisti.
Hannu Lehtoranta lainaa vuonna 1991 tekemässään Ylen kansanmusiikkipatinaa -ohjelmassa Nils-Aslak Valkeapäätä, jonka mukaan joiku on sekä laulamista että tapa muistaa toisia ihmisiä, eläimiä tai paikkoja, vaikkapa tunturia, kuten tuntematon esittäjä tekee vuonna 1954 taltioidussa näytteessä.
Yksittäisessä joiussa tai pohjoissaamelaisittain luohtissa ei joikata "jostakin" vaan joikataan joku tai jokin – kohde on siis jo mukana joiussa. Monessa luohtissa ei ole sanoja lainkaan, vaan ne toimivat mielikuvituksen kautta. Joiku ei ala eikä lopu, Valkeapää sanoo. Sitä ei pohjimmiltaan ole tarkoitettu muiden nautittavaksi, vaan se on "ihmisen omaa purkautumista".
Tässä Elävän arkiston koosteessa kuullaan Yleisradion joikutallenteita vuosikymmeniltä, jotka edelsivät saamelaisperinteen murrosta ja renessanssia 1970-luvulla. Joihinkin vanhoihin äänitteisiin ei ole merkitty lainkaan tietoa esiintyjistä, vaan ne on ainoastaan taltioitu eksoottiseksi, efektinomaiseksi erikoisuudeksi. Tällaisia ovat esimerkiksi Lehtorannan ohjelmassa kuullut vuoden 1938 "lappalaisjoiut", joita esittää kaksi komeaäänistä, tuntematonta miestä. Myös Annikki Pieskiltä vuonna 1952 pikalevylle tallennettuun sävelmään on merkitty otsikoksi yleisluonteiselta kuulostava "Lapin joiku".
Ylen vanhimmat äänitteet on tehty ilmeisesti sarjaan Puoli tuntia kansanmusiikkia vuonna 1936, jolloin musiikintutkija A. O Väisänen kutsui joukon lappilaisia perinteentaitajia radioon Helsingissä järjestetyn saamelaisnäyttelyn yhteydessä. Riitu Hetta Sodankylän Purnumukasta joikaa mm. Rovaniemen kauppalan ja kertoo joikujen säveltämisestä tunturissa ja pororeissuilla. Inarilaisen 61-vuotiaan Jouni Aikion eli Kaapin-Jounin repertuaariin kuului satoja joikuja.
Sodankyläläinen Briita Johanna Magga herätti radiokuuntelijoiden mielenkiinnon alun perin Vuomaselän poroerotuksesta tehdyssä reportaasissa vuonna 1935. Vuotta myöhemmin Magga teki elämänsä ensimmäisen "etelänmatkan" Ouluun, jossa häntä jututti ja laulatti toimittaja Arvo Alanne. Ohjelmakatkelma kuvaa hyvin joiun elävyyttä ja ajankohtaisuutta: vanhojen joikujen sijasta Maggan sävelet koskevat hänen näkemiään uusia asioita, kuten junamatkaa ja Oulun kaupunkia. (Edellä mainitussa Hannu Lehtorannan ohjelmassa kuullaan Maggalta toinen nauhoite, jossa mukana ovat joiut Sodankylän lääkäristä, radiosta sekä presidentti P. E. "Ukko-Pekka" (Atja-Pekka) Svinhufvudista.)
Vuonna 1955 maineikas kerääjä Erkki Ala-Könni haastatteli radioon 70-vuotiasta Anna-Britta Mattusta, joka omasi poikkeuksellisen laajan varaston inarinsaamelaisia lauluja ja joikuja. Mattus oli jo 1900-luvun alussa kulkenut inarilaisen esiintyjäryhmän mukana Euroopassa ja Brittein saarilla. Ala-Könnin ohjelmassa hän joikaa ryhmän johtajan Juhani Jomppasen ja tämän sukulaisia, matkii lintuja ja kertoo säveltämisestään.
Yleisradion Tehosto suoritti 1960-luvun alussa mittavan joikukeräysoperaation. Vuosina 1961 ja 1963 äänitettiin yhteensä noin 550 sävelmää Länsi-Lapista tohtori Ala-Könnin ja Oula Näkkäläjärven avustuksella. Talteen otettiin myös pitkiä, kertovia lauluja, joiden inspiraatio kumpusi esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen hiihtoretkistä.
Tehoston Timo Rostelan mukaan materiaalia saatiin lähinnä vanhemmilta ihmisiltä, nuoret eivät useinkaan enää osaneet joikata. Nuorin Suomen puolella äänitetty joikaaja oli 15-vuotias Elli Siiri Kalttopää. Ohjelmassa kuullaan myös 19-vuotiaan Antti Antinpoika Juuson joikunäyte. Ylen joikukokoelman arveltiin olevan maailman suurin, mutta sitä käytettiin radion omassa ohjelmatoiminnassa vain "jonkin verran". Pääasiassa joikuja tarvittiin, Rostela kertoo, "tehostevaihtoon" (Suomen esittelypaketteihin) muiden maiden radioiden kanssa.