Tietolaatikko
Satakieli (Luscinia luscinia)
Satakieli on rastaille sukua oleva, noin 16 cm:n pituinen varpuslintu. Se kuuluu ns. yölaulajiin. Satakieli aloittaa laulunsa auringonlaskun jälkeen ja jatkaa sitä aamupäivään asti.
Satakieli viihtyy Suomessa ainoastaan lehtipuuvaltaisissa metsissä. Sen reviirillä kasvaa useimmiten leppiä, koivuja, haapoja, tuomia ja pajuja. Satakielen pesimämetsiköt ovat yleensä varsin pieniä. Tyypillinen koko on viisi hehtaaria. Maassa ruokailevana lajina satakieli vaatii, että pesimämetsikössä on myös aluskasvillisuudesta vapaita paikkoja.
Pedoilta suojautumisen vuoksi satakieli suosii ryteikkömäisiä oleskelupaikkoja, joihin se kätkee pesänsä aluskasvillisuuden joukkoon. Mainituista syistä satakieliä on vaikea havaita, sillä myös sen pesästä lähteneet ovat taitavia piileskelijöitä.
Satakielen levinneisyys noudatti 1800-luvulla melko tarkoin voimakkaasti harjoitetun kaskiviljelyn rajoja. Kaskiviljelyn loppumisen myötä laji alkoi taantua, mikä oli todennäköisesti seurausta sopivien elinympäristöjen vähentymisestä. 1960-luvulla satakielet alkoivat uudelleen yleistyä, koska peltojen paketoiminen ja karjan ranta- ja metsälaiduntamisen päättyminen loivat sille suotuisia elinympäristöjä. Nykyisin laji on levittäynyt melko tasaisesti koko Etelä- ja Keski-Suomen alueelle. Todennäköisesti ilmaston lämpiämisen vuoksi satakielen levinneisyysraja on viime aikoina siirtynyt yhä pohjoisemmaksi.
Etelä-Karjala
Etelä-Karjala on muotoutunut maakunnaksi vasta toisen maaailmansodan jälkeen. Se sijaitsee Kaakkois-Suomessa Saimaan eteläosan ympärillä. Maakunnan pinta-ala on 7.200 neliökilometriä, mistä vesistöjä 1500 neliökilometriä. Maakunnan keskuspaikkoja ovat Imatran ja Lappenrannan kaupungit. Etelä-Karjalassa asuu noin 150.000 henkilöä.
Luonnoltaan maakunta kuluu pääosin Sisä-Suomen järvialueeseen. Molemmat Salpausselät jakavat maakunnan kahteen osaan. Toinen Salpausselkä kulkee Savitaipaleen kautta Saimaan poikki Parikkalaan, missä siihen yhtyy Luumäen ja Lappeenrannan kautta etenevä Ensimmäinen Salpausselkä.
Etelä-Karjalan pohjois- ja koillisosaa leimaa järvien ja mäkien vaihtelu. Salpausselkien eteläpuolinen alue on puolestaan metsävaltaista kangasmaata, jonka erityispiirteenä ovat siellä täällä esiintyvät pystysuorat jyrkänteet. Ne ovat seurausta alueen rapakivikallioiden pystysuorasta rakoilusta.
Maakunnan vedet kuuluvat pääasiassa Vuoksen vesistöön. Etelä-Karjalan ilmasto suosii luontoa. Keskilämpötila ja vuotuinen sademäärä ovat maamme oloissa korkeat. Ei siis ihme, että maakunnassa on paljon lehtimetsiä. Etelä-Karjalan luonnonnähtävyyksistä mainittakoon Kylänniemen harju- ja järvialue. Toinen Etelä-Karjalan luonnonnähtävyys on Parikkalan Siikalahti, joka on eräs maamme tärkeimmistä lintuvesistä ja kansainvälisestikin merkittävä suojelukohde. Sinne on kotiutunut uudelleen myös maakunnan nimikkolintu - satakieli.
