1800-luvulla susikanta oli Suomessa vahva ja susien aiheuttamat tuhot karja- ja porotaloudelle olivat iso ongelma. Varsinais-Suomessa sudet surmasivat vuosina 1880-81 useita lapsia ja se lisäsi susivastaisuutta entisestään.
Vaikka susikantaa saatiin harvennettua tehokkaasti jo 1900-luvulle tultaessa, sen vainoa tehostettiin entisestään maksamalla suurta tapporahaa. Susijahteja seurattiin myös mediassa ja television tulon myötä jahteja päästiin todistamaan myös kuvan kera.
Vuonna 1961 Kiteellä kuvatussa jutussa ilmenee hyvin asenteet susijahtia kohtaan. Kyseessä oli tuolloin suurin koskaan järjestetty susijahti. Jahtiin osallistui lähes 400 miestä, rajavartiostosta, poliisista sekä metsämiehiä Pohjois-Karjalasta ja kauempaakin.
Toimittaja selostaa jahtia kuin suurta urheilutapahtumaa:
”Puolentoista tunnin kuluttua alkaa täällä vuosisadan suurin susijahti, jota käydään lähes sadan kilometrin mittaisella rintamalla Tohmajärven ja Kesälahden välisessä maastossa.
Tämä susijahdin päämaja sijaitsee Kiteen poliisilaitoksella ja kaikki suunnitelmat ovat valmiina, hyökkäyskäsky on jo annettu ja me odottelemme parhaillaan h-hetkeä.”
Vuonna 1949 kuvatussa Topo Leistelän värikkäästi selostamassa lyhytfilmissä seurataan sudenajoa Lapissa. Ilma enteilee lumimyrskyä, mutta karskeja lapinkävijöitä ei pelota, vaan heitä kiihottaa metsästäjän into. Susia saadaan kaadettua, mutta ne ammutaan loppujen lopuksi konepistoolilla lentokoneesta.
Suden surma oli juhlan aihe, vaikkei sitä olisikaan saatu metsästämällä kiinni. 1950-luvun uutisfilmi kertoo Keski-Suomen sudesta, joka piti useita pitäjiä kauhun vallassa, mutta jäi lopulta yllättäen bussin alle. Kuollutta sutta kuljetettiin kaupungista toiseen kansan nähtäväksi ja näytösten tuotto lahjoitettiin invalideille.
Vuonna 1967 metsästettiin Isojoella sutta satojen miesten voimin. Juha Virkkunen ja Jukka Häyrinen kertovat Isojoen säälimättömästä susijahdista: ”Katoavan eräkulttuurin viimeinen muistoesine juoksentelee hengenhädässä Pohjanmaan hangilla”. Ohjelmassa kuullaan myös suden kaataneen miehen haastattelu.
1970-luvulla asenteet alkoivat muuttua. Alajärven susijahdista kertovassa reportaasissa on näkökulma jo aivan eri ja toimittaja toteaa, että ”monet vannoutuneetkin erämiehet ovat sitä mieltä että tällaista jahtia ei tarvittaisi”.
Korkeasaaren eläintarhan johtaja Ilkka Koivisto, sanoo suden metsästyksen vaikuttavan kyseenalaiselta kansanhuvilta. Susia oli tuolloin arvioiden mukaan jäljellä enää 17 yksilöä. Koiviston mielestä sellainen määrä ei kaivannut metsästystä vaan suojelua. ”Suomi on tietääkseni sivistysmaa ja kehitysmaatkin hoitavat nämä asiat paremmin”, hän toteaa.
”Hukkaparasta” puhutaan myös vuonna 1970 tehdyssä jutussa, jossa kerrotaan neljän kuukauden susijahdin Toholammilla Keski-Pohjanmaalla päättyneen suden kaatoon. Kunta kustansi peijaiset ja sen jälkeen syväjäädytettyä sutta kierrätettiin ympäri Pohjanmaata. Uteliaat pääsivät katsomaan sutta markan pääsymaksua vastaan.
Vuonna 1973 susi rauhoitettiin Suomessa muualla paitsi poronhoitoalueilla. Tosin Suomen pinta-alasta on määritelty poronhoitoalueeksi yli kolmasosa (36%). Tapporahajärjestelmä lakkautettiin lopullisesti vuonna 1975.
Vuodesta 2026 alkaen suden ympärivuotinen rauhoitus päättyi ja metsästys sallittiin jälleen rajattuna aikana.
19.3.2025 Tietolaatikkoon täydennetty suden surmaamien lasten määrä vuosina 1880-81 ja lisätty linkki aihetta käsittelevään artikkeliin.
15.1.2026 Lisätty loppuun tieto susien metsästyksen sallimisesta vuonna 2026.