Oudot päivärahat ja asuinpaikkakiista nostivat Paavo Väyrysen median ja kansan silmätikuksi vuonna 1982. Parhaiten koko episodi muistetaan niin sanottuna jalasmökkikohuna. Taustalla olivat eduskunnan vanhentuneet säädökset ja kenties jotain muutakin.
Keväällä 1982 julkaistu Suomen kuvalehden artikkeli syytti Keskustapuolueen nuorta puheenjohtajaa, Paavo Väyrystä, moraalisesta ongelmasta. Väyrynen nosti kansanedustajien kahden asuinpaikan kuluihin myönnettyä päivärahaa, vaikka hänen katsottiin asuvan pysyvästi Helsingissä. Henkikirjoituskunnassaan, Keminmaalla, Väyrysellä oli ilmoittamanaan asuntona lähinnä kesäasumiseen soveltuva jalasmökki.
Kohun taustalla oli laajempi ongelma: kansanedustajien päivärahakäytäntö oli vanhentunut ja herätti skismaa myös eduskunnan sisällä. Toiset edustajat kykenivät nostamaan muun muassa päivärahamenettelyiden johdosta moninkertaista korvausta työstään. Oikeuskanslerille kanneltiin Väyrysen lisäksi Jacob Södermanista (SDP), Jermu Laineesta (SDP), Seppo Tikasta (SDP) ja Lasse Lehtisestä (SDP).
Lehdistön leukailusta sai osansa myös V.J. Rytkönen (SKDL), jonka asuinpaikan ahtautta päiviteltiin: Rytkönen oli ilmoittanut kotiosoitteekseen postilokeron.
Tilannetta eivät helpottaneet ajanjakson talousvaikeudet. Työttömyyden pelossa kieriskelevät kansalaiset ottivat poliitikot hanakasti maalitauluikseen.
Kirjassaan Huonomminkin olisi voinut käydä (2011) Väyrynen määrittelee päivärahakohun ensimmäiseksi, häneen henkilökohtaisesti kohdistetuksi, julkiseksi ajojahdiksi. Väyrynen epäilee, että hänen aiempi vuoden 1981 kahnauksensa Suomen kuvalehden kanssa loi koko toimittajakunnan laajuisen ajojahdin, jonka kohteeksi hänet otettiin. Ajan uutisoinnissa kohusta muistoksi päätynyttä jalasmökkiä ei kuitenkaan juuri nostettu esille.
Korkein hallinto-oikeus tuomitsi lopulta keväällä 1983 Väyrysen helsinkiläiseksi ja kyseenalaistetun tilanteen aikana nostetut päivärahat määrättiin takaisinmaksettaviksi. Myöhemmin päivärahakorvaus korvattiin edustajien kulukorvausjärjestelmällä ja kohu voitiin taputella päättyneeksi.
Mutta jalasmökki - se ei unohtunut. Vielä vuonna 1986 Juice Leskinen ja Safka Pekkonen muistuttivat kohusta Aikuisten joulukalenterin musiikkikevennyksessä. Huomioitavaa on, että rallatus esitettiin vain reilu vuosi ennen vuoden 1988 presidentinvaaleja, jossa Väyrynen oli ehdokkaana.
Lähteet:
Paavo Väyrynen: Huonomminkin olisi voinut käydä 2011 (Helsinki-kirjat)