Tove ja meri -dokumentti on Tove Janssonin itse käsikirjoittama

Tärkeä osa Janssonin työskentelyä ja elämää olivat kesät Klovharussa. Dokumentti näyttää läheltä myös sen, miten muumit muuttuvat kolmi­ulotteisiksi.

Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä kertovat Klovharun kesistä (ote dokumentista)

– Äitini opetti, ettei taiteilijoita pidä ottaa niin vakavasti, vaikka taiteilijat työskentelevätkin vakavammin kuin muut ihmiset, Tove Jansson mietti vuonna 1984 käsikirjoittamassaan ohjelmassa.

Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän arkipäivää seurataan aluksi Janssonin ateljeekodissa Helsingin Ullanlinnankadulla. Kodin ja ateljeen saumattomuus oli Janssonille itsestäänselvä ratkaisu.

– Pienenä minun kävi kovin sääliksi muita lapsia, joiden piti asua tavallisissa siisteissä asunnoissa. Ei veistoksia eikä kirjoja, eivätkä heidän isänsä ja äitinsä olleet edes taiteilijoita!

Jansson kertoo ohjelmassa omin sanoin elämästään osin muumikuvaston kautta. Ohjelman suomennoksessa kertojaäänenä kuullaan Elina Saloa.

Tove Janssonin ateljee,  jossa Yleisradion kuvausryhmä on työssä kuvaamassa Janssonia ja Tuulikki Pietilää. Kuvattu ateljeen parvelta alaspäin.
Yleisradion kuvausryhmä kuvasi Pietilää ja Janssonia ateljeessa. Kuva: Kalevi Rytkölä / Yle

Muumit innoittivat jo varhain aivan vieraitakin ihmisiä. Yksi heistä oli lääkäri Pentti Eistola, joka rakensi itselleen muumitalon pienoismallin vuonna 1958 luettuaan Taikatalven.

Eistola näytti talon myös Janssonille, ja tämä innostui. Vuosina 1962-1963 Eistola, Jansson, Pietilä ja Signe Hammarsten-Jansson kokoontuivat lauantai-iltaisin ”leikkimään” ja he rakensivat talolle pihapiirin. Alla oleva haastattelu on vuodelta 1991.

Yhteistyö jatkui jälleen vuonna 1976: nyt oli vuorossa suuren muumitalon rakentaminen. Talon ohessa Pietilä alkoi valmistaa kolmiulotteisia kuvaelmia muumitarinoista.

Vuonna 1984 kuvatussa haastattelussa näemme, miten pienoismallien valmistus eteni tuolloin.

”Ja sitten oli aina olemassa tuo tietoisuus saaresta”

Keskeinen osa Janssonin ja Pietilän vuodenkiertoa oli muutto kesäisin Klovharun saarelle Pellinkiin. ”Keskellä talvea saattoi lohduttautua ajattelemalla saarta. Kaukaista luotoa, rauhan ja hiljaisuuden tyyssijaa, jossa työ ehkä sujuisi helpommin.”

Näemme, miten Jansson ja Pietilä katsovat saarella kuvattuja kaitafilmejä.

Kevät lähestyy, jäät lähtevät, ja silloin mekin lähdemme, Tuutikki, minä ja Psipsina-kissa.

Tove Jansson

Tavaroiden pakkaamisen ohessa ehtii hyvin myös tanssia.

Perillä saaressa on elämä onnellista ja rauhoittavaa. Jansson miettii syitä, miksi elämä saarella on niin haluttavaa.

– Oikeastaan aika ylpeä tapa elää. Antaa yksinäisyyden olla ylellisyyttä. Kun saaren valtias kiertää rantojaan, hän piirtää ympärilleen kehän, jonka ulkopuolella kiertää valtavana kehänä horisontti. Hänestä voi helposti tulla keskipiste, ellei pidä varaansa, Jansson pohtii.

Tuulikki Pietilä ja Tove Jansson ateljeessa.
Tuulikki Pietilä ja Tove Jansson työskentelivät ateljeessaan. Kuva: Kalevi Rytkölä / Yle

Lisäys 30.7.2025: Lisätty valokuvat Pietilästä ja Janssonista ateljeessa sekä kuvausryhmän kuvauksista.