Pankkikriisi realisoitui Suomessa syksyllä 1991. Pankkien surkea tila ja talouden ylikuumeneminen näkyivät tavalliselle kuluttajalle lähes 20 prosentin lainakorkoina.
Korkojen nousuun otti kantaa jo pääministeri Harri Holkeri kautensa loppupuolella syksyllä 1990. Hänen mukaansa valtio ei kuitenkaan voinut sotkeutua asiakkaan ja pankkien välisiin sopimuksiin.
Lama näkyi myös kiireenä perintätoimistoissa. Loppukesästä 1991 kerrottiin uusisissa kuinka velkaantuneiden maksuvaikeudet olivat kasaantuneet ja pääkaupunkiseudun alioikeudet tukkeutuivat perintätapauksista.
Suomen Pankki ilmoitti syyskuussa 1991 ottavansa haltuun SKOP-pankin, koska muut pankit olivat lopettaneet sen rahoittamisen.
SKOP:n tappiokierre jatkui myös seuraavana vuonna. Kesäkussa 1992 uutisoitiin valtion vakuusrahaston ostavan kaikki Suomen pankilla olevat SKOP:n osakkeet.
Pankkien epävarmojen luottojen määrä oli kasvanut miljardeihin, ja niitä hoitamaan perustettiin omaisuudenyhtiöitä eli niin sanottuja roskapankkeja.
Ensimmäinen roskapankki oli STS-Pankista perustettu Siltapankki Oy. Tunnetuin roskapankeista oli Arsenal, johon myös Siltapankki (myöhemmin Arsenal-Silta) liittyi. Arsenal hoiti etenkin säästöpankkien jälkeensä jättämiä ongelmaluottoja ja omaisuuden realisointia.
Arsenal-yhtiö haki itsensä selvitystilaan vuonna 2003.
Katso Areenassa: Lama-Suomen karu kuva – 1990-luvun taloutta ja politiikkaa aikalaisten dokumentoimana