Vuosisadan vaihteessa suomalaisia oli noin 2,5 miljoonaa. Kaupunkien väestö lisääntyi räjähdysmäisesti ja puutalokorttelit vaihtuivat kivisiin kerrostaloihin.
Suomessa oli 1800-luvun loppupuolelle saakka noudatettu muista maista omaksuttuja tyylejä. Vain kansanomaiset tekstiilit ja talonpoikaishuonekalut olivat suomalaista alkuperää.
Kansallinen herääminen ja kiinnostus omaan kulttuuriin synnyttivät suomalaisen arkkitehtuurin ja sisustustaiteen.
Kansallisromantiikka ja Euroopassa syntynyt taide- ja sisustustyyli jugend loivat pohjan suomalaiskansalliselle sisustustaiteelle ja muotoilulle. Keskiaikainen linna ja suomalainen tupa tarjosivat innoitusta uusille kotimaisille huonekaluille ja tekstiileille.
Vuonna 1871 perustettiin Taideteollisen korkeakoulun edeltäjä, veistokoulu, ja Arabian posliinitehdas aloitti toimintansa vuonna 1874. Samalla vuosikymmenellä perustettiin myös suomalaisia huonekalutehtaita. Vuosikymmenen lopulla perustettiin Suomen Käsityön Ystävät ry ja aloitettiin tilkkujen kerääminen Karjalasta. Löydetyistä tilkuista aloitettiin mallien valmistus.
Suomalainen suunnittelu huomattiin myös maailmalla ja vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä Suomi voitti tekstiileillään kultaa ja huonekaluillaan hopeaa. Näyttely oli samalla myös taiteilijoiden puheenvuoro Suomen venäläispyrkimyksiä vastaan.
Maaseudun köyhyys ajoi ihmisiä tehdaspaikkakunnille ja kaupunkeihin paremman toimeentulon toivossa. Väestonkasvu oli saanut aikaan valtavan asuntopulan. Ensimmäiset työväenkorttelit syntyivät kun tehtaiden omistajat ryhtyivät rakennuttamaan työntekijöilleen asuntoja.
Teksti: Suomalainen koti -dokumentin pohjalta Heidi Sommar
Otteet ohjelmasta Suomalainen koti (ohjaus Eeva Vuorenpää, 1995)