Eduskunta hyväksyi julistuksen Suomen itsenäisyydestä 6. joulukuuta 1917. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin P. E. Svinhufvud luki itsenäisyysjulistuksen radiossa.
Kansallistunnetta rakennetaan usein johtajan sanojen kautta. Suomen itsenäisyysjulistuksen aikoinaan lukenut P. E. Svinhufvud muistetaan voimakkaana poliitikkona, joka puheillaan käytti suoraa poliittista valtaa, mutta joka yhtälailla halusi myös toimia kansankunnan arvojohtajana.
Svinhufvud peräänkuulutti kansallista yhtenäisyyttä ja pyrki vahvistamaan kansallista identiteettiä – yhteistä suomalaisuutta.
Alta voit kuunnella Suomen itsenäisyysjulistuksen Svinhufvudin lukemana. Tallenne on tehty vuonna 1937, jolloin Svinhufvud luki julistuksen radiossa Suomen itsenäisyyden 20-vuotisjuhlaohjelmassa. Ensimmäinen on suomeksi ja toinen ruotsiksi.
Suomen itsenäisyysjulistus P. E. Svinhufvudin lukemana
Självständighetsförklaringen
Kohti itsenäisyyttä
Venäjällä maaliskuussa 1917 vallan ottanut vallankumoushallitus palautti Suomelle sen perustuslailliset oikeudet. Eduskunnassa enemmistönä olleet sosialidemokraatit vaativat kuitenkin samalla sekä yhteiskunnallisia uudistuksia että Suomen täydellistä itsenäisyyttä.
Kun eduskuntatyö pääsi vihdoin käyntiin vuodesta 1914 kestäneen katkoksen jälkeen, kiisteltiin siitä, kelle ylin valta Suomessa kuului. Porvarillisten myöntyväisyysmiesten mielestä sitä käytti Venäjän väliaikainen hallitus.
Heinäkuussa 1917 sosiaalidemokraatit ja heitä tukevat porvarilliset itsenäisyysmiehet äänestivät kuitenkin voimaan valtalain. Sen mukaan korkeinta valtaa käytti eduskunta, ja vain sotilasasiat ja ulkopoliitikka kuuluisivat Venäjälle.
Kerenskin väliaikainen hallitus vastasi hajottamalla Suomen eduskunnan. Laajapohjaisen Tokoin senaatin hajottua elintarvikekriisiin sen tilalle nimitettiin puhtaasti porvarillinen senaatti.
Uusissa vaaleissa sosialidemokraatit jäivät vähemmistöön. Vallankumoukselliset mielialat levisivät vasemmistossa. Samaan aikaan bolshevikit ottivat Venäjällä vallan 7. marraskuuta.
Sosialidemokraatit siirtyivät kannalle, jonka mukaan itsenäisyydestä tuli sopia Venäjän uuden hallituksen kanssa. He kannattivat kuitenkin eduskunnan 15. marraskuuta tekemää päätöstä julistautua korkeimman valtiovallan haltijaksi.
27. marraskuuta nimitettiin P. E. Svinhufvudin johtama porvarillinen senaatti, joka antoi Suomen itsenäistymisilmoituksen eduskunnalle 4. joulukuuta.
Kaksi päivää myöhemmin eduskunta hyväksyi sen äänestyksessään. Sosialidemokraattien hävinneessä ehdotuksessa puollettiin itsenäisyyden toteuttamista Suomen ja Venäjän kesken tehtävällä sopimuksella.
Senaatin yllätykseksi länsimaat asettivat itsenäisyyden tunnustamisen ehdoksi, että tunnustus saataisiin ensin Neuvosto-Venäjältä. Bolshevikkihallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917, minkä jälkeen samoin tekivät useimmat länsimaat.
Nuoren kansakunnan yhteiskunnalliset ristiriidat purkautuivat sisällissodaksi vuoden 1918 alussa.
Tapio Pajusen toimittamassa Suuret puheet -sarjan jaksossa professori Matti Klinge arvioi Svinhufvudin itsenäisyysjulistusta.
