Letkajenkka oli vuosien 1963–1965 kuumin tanssivillitys Suomessa. Letkiskärpänen puri myös Euroopassa, Japanissa ja latinalaisessa Amerikassa.
Letka- eli jonojenkan keksijäksi on ilmoittautunut monikin. Keväällä 1965 lähetetyssä Letkajenkka-ohjelmassa korostetaan tanssin suomalaisia jenkkajuuria, mutta esikuvana lienee kuitenkin amerikkalainen Bunny Hop, jonka vaihto-oppilaat tuoivat tuliaisinaan kotimaahan.
Molempien tanssien askeleet ovat samat: jonoon asettuneet tanssijat potkaisevat ensin kahdesti vasemmalla jalalla, sitten oikealla, minkä jälkeen hypätään tasajalkaa eteen, taakse ja vielä kolmasti eteenpäin. Musiikkialan vaikuttajat näyttävät havahtuneen tanssin suosioon vasta nähtyään sitä jossain tanssittavan.
Ensimmäisen letkajenkkahitin sävelsi Erik Lindström, jonka Letkajenkka nousi listoille lokakuussa 1963. Norjalaislaulaja Jan Rohde ja ruotsalainen The Adventurers levittivät rautalankamusiikiksi naamioituja jenkkoja nuorison keskuuteen.
Suurimman suosion sai kuitenkin osakseen Rauno Lehtisen Letkis, jonka kantaesitys tapahtui radio-ohjelmassa Jälkilöylyt syyskuussa 1963. Samassa lähetyksessä tanssinopettaja Åke Blomqvist antaa kuulijoille jenkkaoppitunnin. Hän tosin kehottaa tanssimaan letkistä mieluummin rinnakkain kuin jonossa – sekasorron välttämiseksi.
Lehtisen Letkiksestä levytettiin eri puolilla maailmaa lähes sata versiota mm. otsikoilla Let Kiss, Letkiss, Let´s Kiss, Finnjenka ja Lasst uns küssen. Monet nimistä viittaavat pusuosuuteen, joka Ranskassa lisättiin tanssiin.
Edellä mainitussa Letkajenkka-ohjelmassa Teija Sopanen kertoo villityksen vallanneen jo suuren osan Eurooppaa. Letka- tai suukkojenkka komeili kuulemma paraikaa "top-hit-listoilla Belgiassa, Ranskassa ja Kreikassa". Nähtävästi ohjelmakin oli suunnattu kansainväliselle yleisölle, koskapa juonnot kuullaan euroviisutyyliin peräti neljällä kielellä.