"Tämä on maa kaukana pohjoisessa valon ja pimeän rajalla. Tämä on maa, jota ei alunperin ole ihmisen asumaksi tarkoitettu, maa jolle entisaikojen matkakirjailijat mielellään antoivat nimen hysteria."
"Pitkän talven, lyhyen kesän ja ikuisen roudan piinaama maannurkka, joka on kuitenkin kymmenien tuhansien ihmisten koti ja elämän ehto." Näin kuvaillaan pohjoista Suomea ohjelman alkujuonnossa, jossa käsitellään kaamosta ja sen vaikutusta pohjoisten alueiden asukkaisiin.
Muonion kunnanlääkäri tohtori Eino Apell kuvailee kuinka kaamos vaikuttaa mielenterveyteen. Kaamosaikaan ihmisillä on enemmän aikaa ajatella ja kuulostella itseään. Lääkäriin tullaan herkemmin kertomaan pienistäkin vaivoista ja purkamaan mieltään.
Konstaapeli Veikko Rajalin kertoo kaamoksen vaikutuksista poliisin silmin. Lapissa porovarkaudet lisääntyvät kaamosaikaan kun pimeys tarjoaa varkaille suojaa.
Kaamosaikaan "mieli menee ylös alas" toteaa pohjoisen asukki Akseli Falsnes. Kun pimein aika on ohi ja aurinko alkaa jälleen paistaa olokin kevenee. Kitara ja laulu tuovat valoa pimeään, Akseli esittää kappaleita saameksi ja suomeksi.
Nuori etelästä tullut nainen kertoo sopeutumisestaan pohjoisen oloihin. Pimeyteen koittaa totutella myös tullivartija Kaarlo Niska. Väsymys painaa päivisin ja kerran hän eksyi kaamosaikaan tunturiin kolmeksi vuorokaudeksi.
"Kaikilla ei ole aikaa pitää surua itsestään" toteaa toimittaja haastatellessaan kalastajia ja poronhoitajia. Lapin ihmisen yksinäisyyttä pohtii aurausautonkuljettaja, joka auraa tietä Norjan rajalta Ropinsalmeen.