Vastoin yleistä ajatusta tekosilmä ei olekaan pyöreä, vaan kupera. Lii-Filmin katsauksessa näemme, miten lapsipotilas vuonna 1953 sai uuden silmän menettämänsä tilalle.
Proteesin valmistaminen alkaa tarvittavan silmämunan mallinnuksella. Se saadaan aikaiseksi asettamalla silmäkuoppaan vahaa. Kun vaha on oikealla paikallaan, merkitään siihen tulevan silmäterän paikka neulalla. Vahasta otetaan kipsimuotti, jolla sitten valetaan muovinen proteesi.
Silmä on nyt maalausta vaille valmis. Iiriksen maalaus vaatii suurta tarkkuutta, sillä proteesin oltava täsmälleen terveen silmän kaltainen. Kun maalaus on valmis, kovetetaan sen päälle sarveiskalvoa muistuttava muovinen päällikerros. Särkymätön, muovinen tekosilmä on valmis käytettäväksi.
Katso myös
- Blogikirjoitus silmäproteesien historiasta (vivika.vuodatus.net)