Artikkeli on yli 8 vuotta vanha

Kilpajuoksu on porolle mielekästä puuhaa, kun se vain suostuu pysymään radalla: "Ei ole varmaa, että kaikki porot tulevat maaliaitaukseen saakka"

Kilpaporojen kisan aikaisesta stressistä ei tiettävästi ole tehty tutkimusta. Juokseminen on kuitenkin luontaista käyttäytymistä porolle, tutkija muistuttaa.

Urosporo Julius.
Kilpaporojen halutaan pysyvän rekiporoa villimpänä. Näin sen uskotaan pyrähtävän nopeasti kiitolaukkaan. Kuva: Marko Pinola / Yle
  • Marko Pinola

Kolmevuotias urosporo Julius jolkottelee ylväänä Oulun Nuorittassa, Saarisuolla.

On perjantai-iltapäivä, ja Julius yhdessä ajajansa Marko Pälsynahon kanssa ryhtyy testaamaan kilparataa. Radalla koetaan pian vauhtia ja vaaratilanteita, sillä arviolta 200 poroa ajajineen kisaa lauantaina alkavan Poro Cup 2018 -avausosakilpailun voitosta.

Juliusta talutetaan kohti kilparadan alkuun rakennettua aloitushäkkiä. Muutamaa metriä ennen häkkiä poro kuitenkin lyö jarrut pohjaan. Hetken suostuttelun jälkeen nuori poro kuitenkin asettuu häkkiin ja ajaja Pälsynaho kumartuu suksillaan valmiusasennon, ottaa ohjaksista kiinni.

Häkin ovi aukeaa, poro polkaisee kiitolaukkaan, ja se on menoa sen jälkeen.

Tutkija: Juoksu on luonnollista porolle

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jouko Kumpulan mukaan kilpaporojen käyttäytymistä ja stressaantumista ei ole juurikaan tutkittu.

Hän kuitenkin uskoo kilpailuun tottuneiden porojen nauttivan juoksemisesta yksin tai yhdessä muiden porojen kanssa.

– Aitauksessakin niin kilpa- kuin muut porotkin saattavat kiitää hurjaa kiitolaukkaa ihan omaksi ilokseen.

Urosporo Julius juoksee kohti maaliaitausta.
Juoksun jälkeen poro roikottaa usein kieltään. Se hikoilee sen kautta. Kuva: Marko Pinola / Yle

Juoksuun pyrähtäminen on Kumpulan mukaan lajityypillistä käyttäytymistä porolle. Töppöstä on pistettävä toisen eteen vikkelästi, kun pedot ovat kintereillä.

– Poron on kyettävä luonnossa nopeaan liikkeellelähtöön, kiitolaukkaan ja tolvaamiseen.

Jälkimmäinen on pitkin askelin tapahtuvaa ravia, jossa poro pitää päätään korkealla. Kumpulan mukaan tolvaaminenkin viestii pedoille, ettei poron perään kannata lähteä juoksemaan.

– Mitä komeampaa ja korkeampaa tolvaaminen on, sitä hyväkuntoisempi poro on. Se on osoitus pedoille, että saalistamisesta tulee vaikeaa.

Alku saattaa stressata

Julius laukkaa noin kilometrin pituisen, pisaranmuotoisen radan viimeiset kymmenet metrit hiljentäen lopulta maaliaitaukseen.

Tätä ennen ajaja Marko Pälsynaho on jo päästänyt valjaasta irti, ja lipuu suksillaan aitauksen viereen. Hän on tyytyväinen poron tämän talven neljänteen juoksusuoritukseen.

–Julius on hyvä pysymään radalla. Ei ole aina varmaa, että kaikki porot tulevat maaliaitaukseen saakka

Poroajaja Marko Pälsynaho kilpajuoksun jälkeen.
Poroajaja Marko Pälsynaho kehuu Julius-poroa varmaksi juoksijaksi. Kuva: Marko Pinola / Yle

Pälsynaho uskoo kilpailuun tottuneiden porojen nauttivan juoksusta, vaikkakin alun häkki ei niitä riemastuta.

– Sen on varmaan suurimmalle osalle poroista se stressaavin juttu tässä. Mutta kun ne pääsevät sieltä vapauteen, ei stressistä ole enää tietoakaan.

Julius-porolla ei ole vielä virallista kilpailukokemusta. Sitä vasta totutetaan kilpajuoksemisen saloihin. Kisaviikonlopun jälkeen on tiedossa karsinnat, joiden perusteella katsotaan, ryhdytäänkö Juliusta treenauttamaan tosissaan kilpajuoksuporon uralle.

– Porolla pitää olla juoksuhalua. Vauhtikestävä poro on hyvä kilpailussa, Pälsynaho toteaa Juliuksen höristellessä taustalla korviaan.