Runkosarjakakkonen TPS päättää kautensa jääkiekon SM-liigassa pronssiotteluun, kun Tappara sinetöi välieräsarjan maanantai-iltana suoraan neljässä ottelussa. Jälleen kerran ratkaisuksi jäi yksi maali, ja jälleen kerran se yksi maali kääntyi hallitsevan Suomen-mestarin eduksi.
Yhtä lukuun ottamatta kaikki välieräsarjan ottelut olivat maalin pelejä, joten suurista marginaaleista ei voida puhua. Tämä seikka on yllättävä siihen nähden, miten kauas TPS todellisuudessa näytti jäävän omasta tasostaan.
Ensimmäinen ottelu oli täysin TPS:n hallinnassa, kunnes sen etumatka mureni karulla tavalla kolmannessa erässä. Sama toistui kolmannessa ottelussa, jossa TPS myöskin oli erityisesti tasaviisikoin selkeästikin pelin päällä. Tappara kuitenkin kiri voittoon kolmannessa erässä. Kuin sarjan pienenä kuvana, kolmannen ottelun voittomaali syntyi viisitoista sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä.
Siinä korostuikin ratkaiseva ero TPS:n ja kaikissa tilanteissa venyneen Tapparan välillä. Palloseura teki suorastaan käsittämättömän määrän yksilövirheitä ja esimerkiksi hukkaili kiekkoja rumalla tavalla oman päätynsä ja siniviivansa välissä. Tappara taas löysi aina tarvittaessa ylimääräisen vaihteen.
Henrik Tallinderin ja Patrik Virran loukkaantumiset olivat viimeinen naula turkulaisten arkkuun. Virran ohella TPS:n kärkihyökkääjistä Jasper Lindsten oli sivussa ratkaisupeleistä ja runkosarjan tärkein pelaaja Tomi Kallio ei selvästikään ollut täydessä kunnossa. Eniten näkyi kuitenkin Tallinderin poissaolo, joka käänsi sarjan parhaisiin luokitellun puolustuskaluston epävarmaksi ja horjuvaksi kokonaisuudeksi, joka sortui merkkausvirheisiin ja huonoihin kiekollisiin ratkaisuihin vaarallisen Tappara-hyökkäyksen edessä.
Esimerkiksi Jani Forsströmin ei missään tilanteessa olisi pitänyt pelata niin paljon kuin hän Tapparaa vastaan pelasi. Pudotuspelivaiheessa Forsströmin peliaika ylitti paikoin jopa 20 minuutin rajan. Yksittäisen pelaajan virheeseen TPS ei isossa kuvassa kaatunut, mutta neljännessä välierässä Forsströmin harhasyöttö käänsi pelin turkulaispäätyyn tilanteessa, joka johti jatkoerämaaliin. Joukkueen tärkeimmän pelaajan poissaolo näkyi selvemmin kuin kukaan ehkä osasi odottaakaan, kun muiden rasitus ja vastuu kasvoi yli joukkuetta rakentaessa kaavailtujen raamien.
Tallinderin puuttuminen ei toki selitä TPS:n hyökkäämisen tahmeutta. Esimerkiksi Zach Budish lähes katosi kuvasta pudotuspeleissä lukuun ottamatta puolivälierävaiheen 7-0-murskavoittoa SaiPasta. Tapparaa vastaan lähes koko TPS-hyökkäys alisuoritti ja maalinteko jäi ensisijaisesti puolustajien vastuulle. Neljännessä ottelussa sentään nelosketju näytti löytävän ratkaisun avaimia, mikä lähinnä herättää kysymyksiä siitä, olisiko esimerkiksi Otto Niemisen, Oskari Siikin ja Lauri Pajuniemen kaltaisten nuorten ja energisten pelaajien pitänyt saada enemmän mahdollisuuksia kärkipelaajien vaeltaessa varjojen mailla.
Jotta soppa olisi valmis, TPS hävisi myös maalivahtien taiston. Vaikka neljännestä ottelusta yltyikin yhdentoista maalin ilotulitus, Tapparan Dominik Hrachovina oli suoritusvarmuudessaan jatkuvasti eri tasoa turkulaisten kaksikon kanssa. Maalin pelien tapauksessa yksittäiset imaisut jäävät tietysti parhaiten mieleen, vaikka turkulaisvahdit ottivat ajoittain myös ratkaisevan tärkeitä torjuntoja Tapparan selkeissä maalipaikoiss