Helsinkiläinen vaatturimestari Matti Hampaala on utelias kokeilemaan Suomessa kehitettyä 3D-skanneria – eli sitä, miten mittatietoja tuotetaan ilman mittanauhaa. Hän on lukenut kolmiulotteisesta kuvantamisteknologiasta aiemmin vain tiedelehdestä.
Mahdollisimman tarkkojen vartalomittojen tuottaminen on tähtäimessä suomalaisella Nomo Technologies -yrityksellä, joka on rakentanut skannerijärjestelmää nyt kolmisen vuotta.
– Online-vaatekaupassahan tulee suuri hyöty siitä, kun me tunnistetaan paremmin ihmisvartalon mitat ja pystytään suodattamaan valikoimasta kunkin vartalolle sopivia vaatteita, toimitusjohtaja Johan Wirta sanoo.
Hampaala on toiminut räätälinä 1980-luvulta lähtien. Hän tietää, miten hankalaa on tehdä yksilöllisesti istuva vaate. Asiakkaalta tarvitaan pukuun 10–15 mittaa, mutta sen lisäksi mittasuhteiden pitää olla kohdallaan.
Juuri väärä koko on suurin yksittäinen syy, jonka vuoksi vaatteita palautetaan verkkokaupassa. Arvioidaan, että jopa puolet vaatekaupan tilauksista palautuu.
Kuluttaja pettyy, valtava palautusrumba rokottaa verkkokaupan katteita ja on ekologisestikin järjetöntä.
Mitat talteen kännykällä
Uutta teknologiaa kehittävillä yrityksillä on käynnissä kilpajuoksu siitä, kuka ensimmäisenä keksii ongelmaan kuluttajia miellyttävän ratkaisun.
TailorGuiden pieni tiimi Porin seudulla on usean vuoden ajan kehittänyt koon määritykseen mahdollisimman yksinkertaista mallia.
TailorGuiden sovellus perustuu älypuhelimen etukameran käyttöön. Se työstää käyttäjästä hetkessä 14 mittatietoa eli suunnilleen yhtä monta kuin räätäli mittanauhalla pukua tehdessään.
Käyttäjän tiedot tallentuvat TailorGuiden pilvipalveluun. Siellä ne on mahdollista yhdistää niiden yritysten vaatetietoihin, jotka ovat ottaneet sovelluksen käyttöön.
– Me käytetään kuluttajan aitoja mittatietoja, vertaillaan niitä vaatevalmistajien vaatemittoihin tai mittataulukkotietoihin. Näin saadaan yli 90 prosentin osuvuus, TailorGuiden toimitusjohtaja Marko Äärilä lupaa.
Tiedot ovat hänen mukaansa turvassa pilvessä, eivätkä kenenkään ulkopuolisen saatavilla.
Sovellusta tarjoaa sivuillaan muun muassa naisten vaatteisiin keskittyvä Voglia ja armeijatarvikkeita myyvä Varusteleka.
Sovelluksen ladanneita kuluttajia on muutama tuhat. Isompia markkinoita sille etsitään Äärilän mukaan ulkomailta, esimerkiksi Kiinasta.
Massatuotanto muutti koot
Tällä hetkellä verkkokauppojen kokosuositukset syntyvät usein näin: Kun ostat vaatteita, voit ilmoittaa joitakin mittatietojasi. Niiden pohjalta lasketaan tilastomalleja.
Yleensä kerrot tilausta tehdessäsi esimerkiksi pituuden, painon, iän, lantiotyypin ja rintavuuden asteen. Sen perusteella saat tiedon siitä, minkä kokoisen vaatteen kaltaisesi asiakkaat ovat valinneet ja kuinka monta prosenttia heistä on palauttanut vaatteen.
Sekä TailorGuiden kännykkäsovellus että Nomon skanneriratkaisu pyrkivät tarjoamaan tätä täsmällisempää mittatietoa.
Moni tilaa verkkokaupasta luottaen pelkästään kokomerkintöihin XS, S, M, L ja XL, mutta eri brändeillä nekään eivät tarkoita samaa.
Kokomerkintöjen sekavuuteen on johtanut vaatteiden massatuotanto halvan työvoiman maissa. Kun vaatteita valmistettiin vielä isossa mitassa 1980-luvun Suomessa, pohjana olivat suomalaisten omat mittataulukot.
Halpaa ei kannata korjata
Vaatteita tilattiin aiemmin ompelijoilta, niitä arvostettiin ja huollettiin.
Kertakäyttökulttuurissa tärkeämmäksi on tullut vaihtaa vaatteita usein sesonkien ja trendien mukaan. Halvat hinnat ovat mahdollistaneet sen yhä useammalle kuluttajalle.
Vaatturi Hampaalalle tuodaan verkkokaupasta ostettuja pukuja korjattavaksi. Aina ei voida tehdä mitään, jos halvalla tilattu puku on osoittautunut täysin epäsopivaksi.
– Ostajan käsitys siitä, minkä kokoinen puku pitäisi tilata on väärä, koska numero 50 on täysin eri kokoinen riippuen siitä, miten se on suunniteltu.
Hampaala on asettunut pyörimään Nomon tiloissa Espoossa hieman futuristiselta näyttävälle 3D-skannerialustalle. Sen ovat suunnitelleet Aalto-yliopiston opiskelijat. Ohjelmistoa Nomo on kehittänyt yhdessä VTT:n kanssa.
Rakenteisiin sijoitetut kamerasensorit synnyttävät hänestä kolmiulotteisen näköishahmon tietokoneen näytölle. Mutta hänen mittatietojaan ei tässä ex tempore -kokeessa pystytä saamaan.
Aineisto pitäisi siirtää ensin käsiteltäväksi pilvipalvelimelle, ja sitä varten kehitetty ohjelmisto on ollut Nomossa vasta testikäytössä.
Yritys on aloittamassa pilotin erään räätäliliikkeen kanssa. Wirta uskoo, että mittojen tuottaminen pilvestä edelleen palvelun käyttäjälle onnistuu pilotin päätteeksi.
Mitat suoraan tehtaalle
Kolmiulotteinen teknologia saattaa olla yksi ratkaisu siihen, miten kuluttajille voitaisiin tulevaisuudessa valmistaa helpommin ja kohtuullisin kustannuksin yksilöllisiin mittoihin perustuvia vaatteita.
Esimerkiksi työvaatetilauksia 3D-skanneri saattaisi sujuvoittaa. Wirta visioi, miten skannerilla tuotettaisiin 200 ihmisestä digitaaliset mitat ja lähetettäisiin ne tehtaalle.
– Sovitus voi jäädä pois, mikä aika paljon nopeuttaa vaatteen tekemistä ja vähentää kustannuksia, Wirta arvelee.
Myös räätäli Hampaala uskoo, että tämänkaltainen teknologia on epäilemättä tulevaisuutta.
Työsarkaa kuitenkin riittää.
– Jos he saavat sen toimimaan yhtä tarkasti kuin ihminen ja mittanauha, silloin se on hyvä, Hampaala myöntää.
