Suomen ortodoksikirkon vuotuinen kirkolliskokous Valamon luostarissa Heinävedellä on tällä viikolla käsitellyt kirkon tulevaisuutta. Kirkollishallitus on esimerkiksi esittänyt, että viiden vuoden kuluttua nykyisistä 21 seurakunnasta on yhdistetty seitsemän seurakuntaa. Kirkolla on entistä vähemmän rahaa toimintaansa.
Yhtä asiaa nelipäiväisen kokouksen asialistalla ei kuitenkaan ole, vaikka siitä pitäisi monen ortodoksin mielestä puhua: piispojen sisäinen kiistely, joka vaikeuttaa suurten uudistusten läpivientiä ja huonontaa ulkoista kuvaa vajaan 60 000 jäsenen uskonnollisesta yhteisöstä.
Ne ongelmat, joista nyt täällä ei puhuta, ovat kaikessa takana.
Arkkipiispa Leo
Ortodoksilähteiden mukaan huonot välit ovat erityisesti arkkipiispa Leon ja Kuopion ja Karjalan metropoliitan Arsenin välillä. Ortodoksikirkon kolmannen piispan, Oulun metropoliitta Elian, katsotaan olevan sivussa kiistelystä.
Harvat kirkon sisällä rohkenevat lausua näkemyksensä piispojen kehnoista väleistä omalla nimellään. Koska kommentit ovat asian kannalta paljastavia, tässä jutussa käytetään myös nimettömiä lähteitä.
Arkkipiispakin myöntää kehnon tilanteen
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo on tunnetusti pidättyväinen kommentoimaan kirkon asioita julkisuudessa. Kirkolliskokouksessa hän kuitenkin vastasi Ylen kysymyksiin tilanteesta.
– En minä käytä sanaa riita, on erilaista keskustelua. Mutta tietysti ne ongelmat, joista nyt täällä ei puhuta, ovat kaikessa takana. En minäkään voi niihin tässä yhteydessä mennä. Se on tietysti valitettavaa ja säteilee sitten moneen asiaan, Leo sanoo.
Totta kai se vaikuttaa myös sisäiseen tilaan eli toimivuuteen.
Metropoliitta Arseni
Kuopion ja Karjalan hiippakuntaa johtava metropoliitta Arsenivastaa raamatullisesti.
– Se näyttää tietenkin surulliselta, koska Kristus on opettanut, että sovi riitapuolesi kanssa niin kauan kuin olet matkalla.
Piispainkokouksen toiminta halvaantunut
Kiistelyllä on vaikutusta asioiden hoitoon. Yhteisen näkemyksen puuttuminen vaikuttaa erityisesti tärkeän piispainkokouksen toimintaan.
– Totta kai se vaikuttaa myös sisäiseen tilaan eli toimivuuteen. Piispainkokous on kirkolliskokouksen jälkeen seuraavaksi merkittävin, oikeastaan sen yläpuolella, Arseni perustelee.
Ulospäin huonot välit ilmenivät esimerkiksi Valamoon esille päässeiden taideväärennösten jälkiselvittelyssä, kun kirkonisät syyttelivät tapahtuneesta toisiaan.
Moni havahtui viimeistään, kun arkkipiispa lähti käräjöimään yksittäisen kirkkoherran kanssa. Tämä tapahtui vastoin Konstantinopolin patriarkan toivetta, mitä pidetään ortodoksipiireissä erikoisena toimintana.
Vaikka eri suuntiin vetämisen alkusyy on arvoitus, lopputulos näyttää ilmeiseltä.
– Piispat eivät arvosta toisiaan ja se näkyy työskentelyssä, tiivistää kirkon työntekijä.
Miksi mitään ei tehdä, kysytään kirkon sisällä
– Piispojen kränä on ollut tiedossa jo pitkään ja laajalti. Asia kuplii koko ajan. Miksi mitään ei tehdä, kysyy yksi kirkon jäsen.
– Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jossa asiat pitäisi hoitaa ammattimaisesti, toinen vaatii.
– Työntekijät ovat huolissaan, pitäisi päästä yhteistyössä eteenpäin kirkon eduksi, kolmas toivoo.
Arkkipiispa Leo kiistää, että kirkossa ei tehtäisi mitään tulehtuneen tilanteen korjaamiseksi.
– Koko aikahan tehdään: ne, joille asiat kuuluvat, tekevät koko ajan työtä. Ja asiat ratkeavat silloin, kun niiden aika on, arkkipiispa vastaa.
Metropoliitta Arsenilla on oma näkemys keinoista, joilla tilanne paranisi.
– Avoimuus, kokoukset, toisten kohtaaminen. Ja keskustelut asiasta ennen muuta, koska kun keskustellaan, silloin aina yhteinen ymmärrys löydetään, Arseni uskoo.
Kirkolle oma sovitteluelin?
Pitkäaikainen aktiiviseurakuntalainen, kirkolliskokousedustaja ja kirkollishallituksen jäsen Matti Tolvanen Joensuusta on huolissaan torailun seurauksista.
– Jos on ristiriitoja eikä niitä ratkaista, pitkällä aikavälillä se saattaa vaikuttaa siihen, miten kirkon jäsenet suhtautuvat kirkkoon. Jäsenistö saattaa äänestää jaloillaan, Tolvanen sanoo.
Tolvanen nostaa esiin myös kirkon julkisuuskuvan. Lainkäytön ammattilainen tietää, että käräjöinti harvoin parantaa imagoa.
– Julkikuvallehan se on äärimmäisen huono asia. Etenkin kirkossa asiat pitäisi tietysti pystyä ratkaisemaan sovinnollisesti ilman, että turvaudutaan toistuvasti maallisiin tuomioistuimiin, Tolvanen toteaa.
Ei oikein ole mekanismia, millä saataisiin käsiteltyä sisäisiä ristiriitoja.
Matti Tolvanen
Hän esittää, että kirkolle perustettaisiin oma sovitteluelin.
– Meillä on se pulma, että ei oikein ole mekanismia, jolla saataisiin käsiteltyä sisäisiä ristiriitoja. Eräänlainen sovitteluelin olisi varmaan ihan paikallaan. Siinä olisi kirkon edustajia, ja voisi olla hyvä ottaa joku aivan ulkopuolinen asiantuntijakin mukaan, Matti Tolvanen ehdottaa.
Kirkon sovitteluelin saa kannatusta metropoliitta Arsenilta.
– Se on varmaan erittäin hyvä ajatus. Ehkä se voisi purkaa jännitteitä, joita on olemassa, Arseni arvelee.
Arkkipiispa ei ota tuoreeltaan kantaa sovitteluelimeen. Kirkon johtajalla on oma arvio siitä, milloin keskustelu kirkonmiesten kiistelystä on ohi.
– Silloin, kun asiat, jotka tässä ovat takana, ratkeavat yksitellen. Ne tulevat varmasti vaikuttamaan kokonaisuuteen. Toivon, että pian, arkkipiispa Leo vastaa.
Lue myös: