Alle kaksikymppinen Anne Taskinen törmäsi 1976 Saarijärven juhannusjuhlilla yhtyeeseen nimeltä Sleepy Sleepers. Bändi oli perustettu muutamaa vuotta aiemmin Lahdessa ja se oli ehtynyt jo kohauttaa suomalaista yhtenäiskulttuurikansaa moneen kertaan.
Bändin kokoonpano vaihteli jatkuvasti. Keulakuvien Sakari "Sakke" Järvenpään ja Markku "Mato" Valtosen matkaan tarttui hyviä tyyppejä suomirockin räväkimmästä päästä. Olemuksellaan ja äänellään säväyttävä Taskinen eli Heinäsirkka sopi joukkoon ilmiömäisen hyvin.
Taskinen oli saanut Heinäsirkka-nimen koulukavereilta, jotka halusivat kiusata häntä viulunsoitosta. Nimi Heinäsirkka eli Heinis kulki taiteilija-toimittaja-monitoiminaisen matkassa kuolemaan saakka.
Rockin korkeat korot esiin
Taskinen ei jatkanut Sleepy Sleepersin riveissä pitkään, sillä hänen piti keskittyä ylioppilaskirjoituksiin. Ylioppilaslakin jälkeen tuntui luontevalta lähteä oman uran tekoon. Taskinen on Suomen ensimmäisiä itse omia kappaleitaan säveltäneitä ja sanoittaneita naispuolisia rockmuusikoita, ellei peräti ensimmäinen. Soololevy sai silti odottaa sopivampia aikoja. Albumi nimeltä Heinäsirkka ilmestyi vuonna 1985.
Heinis tunnettiin rockpiireissä. Hän oli kuin huutomerkki miesvaltaisessa porukassa. Heinäsirkka itse muisteli 80-lukua lämmöllä Helsingin Sanomien 60-vuotishaastattelussa.
– 1980-luku oli kostea vuosikymmen, ja kapakoissa istuttiin paljon. Mutta ihmisillä oli silloin lämpimät välit toisiinsa. Muusikot näkivät toisiaan paljon ja halusivat tuntea toisensa, Taskinen sanoi Helsingin Sanomille.
Sleepy Sleepers -muusikoiden kanssa Heinäsirkka nähtiin vielä osittain samoista soittajista koostuneen Leningrad Cowboysin keikoilla.
Anne Taskinen oli alusta asti hyvin tietoinen naisten asemasta suomalaisessa rock-skenessä. Hän itse oli rohkea ja piti itsestään selvänä, että voi tehdä samat asiat kuin kuka tahansa mies. Moni nainen osoitti samaa rohkeutta, mutta törmäsi ennakkoluuloihin ja vähättelyyn.
Taskinen alkoi järjestää naispuolisten muusikoiden iltoja. Työ naismuusikkouden eteen poiki lopulta moniosaisen dokumenttiohjelman, kirjan Rockin korkeat korot ja kolme suurta konserttia Helsinkiin ja Tampereelle. Hankkeen toinen osapuoli oli toimittaja Arja Aho.
Rauhan puolesta eriarvoistumista vastaan
Anne Taskinen toimitti useita musiikkiohjelmia Yleisradiossa. Kissanainen sähisee ja kehrää -radio-ohjelmaa seurasi Zoo television puolella. Myöhemmin Taskisen ääni ja toimittajanjälki tulivat tutuksi useissa Radio Suomen musiikkiohjelmissa sekä Yöradiossa. Anne taskinen kokeili monia muitakin aloja. Hänet nähtiin näyttelijänä teatterissa ja muun muassa Aki Kaurismäen lyhytelokuvissa. Lisäksi hän työskenteli kokkina ja kanslistina.
Taskista seurasi toimittajantyön ja muusikkouden ohella myös tarve yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Hän oli aktiivinen PAND - Taiteilijat rauhan puolesta -järjestössä ja oli vasemmistoliiton listoilla kunnallisvaaliehdokkaanakin. Hänen agendallaan oli jo yli viisi vuotta sitten erityisesti tänä vuonna puhuttanut sinkkutalouksien asia.
– Koti edustaa oikeistolle ydinperhettä, mutta tilastot kertovat toista. Sinkkutalouksia on Stadissa suurin osa, ja uusioperheiden määrä on lisääntymään. Ydinperheet jäävät pian vähemmistöön, ja tilalle tulee monimuotoisuus. Sitä on tuettava, Taskinen sanoi Kansan Uutiset -lehdessä vuonna 2012.
Anne Taskisella oli kesken romaani ja elämäkerta. Viimeiseksi jääneessä haastattelussaan Ilta-Sanomissa hän kehotti nuoria naisia puuttumaan rakenteisiin. Vain sillä tavoin voi vaikuttaa.