Joroisissa asuvan Lindholmin perheessä on kaksi ykköstyypin diabeetikkoa isä Mika ja tytär Ada.
Diabeteksen kanssa eläminen voi olla työlästä, mutta Lindholmeilla siihen on isona apuna hypokoirakokelas Viku.
Hypokoiran työnä on tunnistaa hajusta, kun diabeetikolla on alhainen verensokeri eli hypoglykemia.
Viku on siitä ainutkertainen, että se on ensimmäinen hypokoiraksi kouluttautuva kodinvaihtaja. Sen kunniaksi Pohjois-Savon kennelpiiri on valinnut Vikun vuoden koiraksi.
Koiran nenä on tarkempi kuin mittari
Viku tuli Lindholmeille kahdeksan kuukauden iässä. Osa hypokoirista aloittaa koulutuksen jo pentuna, mutta Viku oli jo aikuisen koiran iässä.
– Se oli kaikin puolin hyvin pidetty, mutta eihän se osannut mitään, se oli ihan raakile. Pari kuukautta jumpattiin ihan perusasioita, kertoo perheen äiti Mari Lindholm.
Ajatuksena oli hankkia ensisijaisesti lemmikki, josta saattaisi hyvällä tuurilla saada koulutettua myös hypokoiran. Sitä tarvitsee etenkin Ada, joka on kolmen vielä kotona asuvan lapsen joukosta ainoa diabeetikko.
– Ajattelimme, että jos saamme sopivan perhekoiran, niin se on jo lottovoitto sinänsä.
Mari kuitenkin huomasi pian, että Viku on myös hypokoiraksi hämmästyttävän hyvä. Sillä on monia hypokoiralle hyviä ominaisuuksia: se on ihmisrakas ja helposti motivoitavissa – ja mikä tärkeintä, sillä on uskomattoman tarkka nenä.
Kun Adan verensokeri laskee raja-arvojen alapuolelle, Viku säntää luokse. Se tuuppii kuonollaan Adan jalkaa ja tuijottaa. Jos nämä keinot eivät auta, alkaa Viku ulista raastavasti. Jos vieläkään ei tapahdu mitään, se juoksee muiden perheenjäsenten luokse.
Viku lopettaa vasta, kun Ada menee jääkaapille hakemaan syötävää tai juotavaa.
Viku on koulutettu tunnistamaan nimenomaan Adan verensokeria, mutta se on alkanut omin päin ilmaisemaan myös perheen isän Mikan verensokeria.
Monesti Ada ja Mika luottavatkin enemmän koiraan kuin mittariin. Etenkin Adalle Vikusta on apua, sillä hän ei vielä osaa aina tunnistaa hypo-oireitaan. Ne voivat myös muuttua iän myötä.
Itsepäisyys on hypokoiralle hyve
Mari Lindholmin mukaan erityistä Vikussa on sen sitkeys.
– Jos diabeetikko on huonossa hapessa ja äkäinen, niin Viku ei anna periksi. Pehmeämpi koira voisi ottaa itseensä ja alkaa mieluummin välttelemään sitä tilannetta.
Hypokoiralla pitää olla myös sopiva ripaus itsepäisyyttä: sen pitää tarvittaessa uhmata käskyjä, jotta se pystyy varoittamaan verensokerin laskusta.
Kerran Viku osoitti määrätietoisuutensa perheen Ikea-reissulla, jonka aikana harjoiteltiin tottelevaisuutta. Kesken treenin Viku lakkasi noudattamasta käskyjä ja alkoi kiskoa vimmatusti hihnaa.
Muutaman hyllyrivin takaa löytyikin Ada, jonka verensokerit olivat laskeneet.
Harjoittelu jatkuu
Vikulla on vielä paljon opittavaa. Monet opettavat hypokoiran ilmaisemaan paitsi alhaista, myös korkeaa verensokeria sekä veren ketoaineita eli happoja.
Hypokoiran voi myös opettaa tuomaan ruokaa tai juomaa, kun verensokeri painuu alas.
Myös julkisilla paikoilla liikkumista pitää vielä harjoitella. Vikun mielestä kaikki muut koirat ovat parhaita kavereita, joten sitä pitää vielä opettaa kohtaamaan ne rauhallisemmin.
Viku on kuitenkin muutakin kuin nelijalkainen verensokerihälytin. Se on myös lemmikki ja rakas perheenjäsen.
Etenkin Adalle Viku antaa tukea ja tsemppiä. Adan ja Vikun yhteinen juttu on temppujen harjoittelu.
Lue lisää: