Etelärinteellä läntisellä Uudellamaalla näkee harvinaisen näyn: suomalainen viinitarha.
Tarha ei ole iso. Rypälekasvien sivusuojilla ja vähän muutenkin eri tempuilla harrasteviljelijä Kari Tahvonen saa saksalaisen lajikkeen kasvatusolot niin otollisiksi, että tänäkin vuonna on tulossa hyvä sato.
Tahvonen on eläkkeellä oleva puutarhaneuvos, joten Suomen kasvuolot ovat hänelle tuttuja. Hän on yksi kasvi-intoilijoista, jotka ottavat hyödyn irti nopeastikin muuttuneista kasvuolosuhteista.
Valon määrä ei ole muuttunut, mutta kasvu- ja vuorokauden aikoina on nyt paljon enemmän lämpöä. Tämä mahdollistaa sen, että suotuisilla paikoilla kasvaa lajeja, joiden ei joitakin kymmeniä vuosia sitten kuviteltu menestyvän Suomessa.
Muutos on tallennettu alkuvuodesta ilmestyneeseen Puu- ja pensaskasvioon. Kattavaan teokseen on listattu noin 1300 lajia alalajeineen ja uusia niistä on useita satoja. Edellinen painos julkaistiin 90-luvun vaihteessa.
Uudistetusta teoksessa on myös useita rypälelajikkeita.
Rypäleistä alkaa saada jo saksalaistyyppistä viiniä
Kasvion päätoimittaja Henry Vären ennusteen mukaan Suomessa tullaan näkemään Saksan Reinin laakson kaltaista viininviljelyä. Kukaan ei vielä tiedä, kuinka nopeasti.
– Itse rypäle ei lähde kasvamaan, ennen kuin lämpötila on 20 astetta, Tahvonen kertoo.
Tahvonen tietää, että viinin viljely onnistuu hyvin, kun niin sanottu lämpösumma on kasvukauden aikana 1800. Summaan lasketaan kaikki kasvukauden tunnit, jolloin lämpötila on vähintään 5 astetta.
Suomalaisten tutkijoiden kansainvälisistä ilmastomalleista laskemien ennusteiden mukaan 1800 kasvukauden lämpösumma voi Tahvosen tarhalla toteutua tai olla hyvin lähellä sitä vuosisadan puoliväliin mennessä. Silloin Tahvosen rinteiden lämpö vastaa kutakuinkin ilman apukeinoja Solaris-rypälelajikkeen kotiseutuja Pohjois-Saksaa.
– Muutamasta lajikkeesta saadaan myös punaviiniä, mutta niistä saatava viini maistuu marjaviiniltä. Valkoviini muistuttaa Riesling-viinejä ja on oikein hyvää, harrasteviinitarhuri kuvailee.
Suomen kasvilajivalikoimassa tapahtunut iso muutos melko nopeasti
Tahvosen rypäleet kasvavat Manner-Suomen otollisimmilla alueilla. Uusien lajien mahdollistamat olosuhteet ovat levinneet ja jatkavat sitä vuosi vuodelta pohjoisemmaksi.
Uuteen Dendrologian seuran julkaisemaan kasvioon on otettu uusia lajeja, joiden menestymisestä asiantuntijat voivat olla lähes varmoja. Alalla tapahtuu kuitenkin niin paljon, ettei teos kata kaikkia mahdollisia menestyviä kasveja.
– Muutos on ollut dramaattinen. Kaikkea saa ja olosuhteet ovat parantuneet, mikä näkyy siinä, että uusimmassa painoksessa on todella paljon uusia lajeja verrattuna edellisen painoksen aikaan, Väre kuvaa muutosta.
Kolmessakymmenessä vuodessa on varmistunut muun muassa se, että Suomessa voi kasvattaa useiden rypälelajien lisäksi useita päärynä- ja luumulajeja. Lisäksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtunut rajan avautuminen on näkynyt niin, että sieltä on tullut myös uusia omenalajeja.
– Olen kuullut, että joku kokeilee aprikoosia ja persikkaa, Väre kertoo.
Kaupungit ovat lisäämässä uusia lajeja kaduille ja puistoihin
Kotipuutarhojen ja taimistoviljelijöiden lisäksi uudet lajit ovat leviämässä vähitellen myös esimerkiksi kaupunkien puistoihin. Useat Etelä-Suomen kaupungit ovat laatineet erityisiä ohjeita ja suosituksia, joilla katujen varsiin ja puistoihin on tarkoitus lisätä muun muassa puulajikirjoa.
Helsingin nykyistä puuvalikoimaa voi tarkkailla vaikkapa kaupungin karttapalvelusta. Jos on uskominen Helsingin linjauksia, muutos tarkoittaa uusia näyttäviäkin kasveja kaupunkiin. Esimerkiksi herkän kirsikkapuun koristemuoto on valittu yhdeksi kaupungin vuosituhannen uutuuskasviksi.
Helsingin oppaassa kerrotaan muun muassa siitä, mitä voisi kasvattaa vauhdilla levinneen vieraslajin, kurtturuusun, tilalle.
Helsingin kaupungin suunnitteluasiantuntija Minna Terhon mukaan kaupungilla on noin 600 eri katu- ja puistolajia, joita voidaan käyttää eri istutuksissa.
– Metsäpuut eivät kuulu puulinjauksiin, mutta tavoitteena on muun mussa monipuolistaa katupuiden lajeja, Terho havainnollistaa.
Helsinki ja useat muut kaupungit kokeilevat jatkuvasti uusien lajien menestymistä vaativillakin yleisillä paikoilla. Kaupungin mailla kasvaa jo monin paikoin Etelä-Ruotsissa luontaisesti kasvavaa euroopanvalkopyökkiä.
Lehtipuissa on paljon enemmän valinnanvaraa
Ilmaston lämmetessä pyökki on yksi niistä lukuisista kasveista, jotka ovat vähitellen juurtumassa Suomeen.
Kasvituntija Henry Vären mukaan valkopyökki on tällä hetkellä leviämässä vähitellen luontaisesti Varsinais-Suomen kautta otollisiin lehtimetsiiin muualle Suomeen. Myös amerikkalaista pikkupuu- tai pensaspyökkiä löytyy paikka paikoin Etelä-Suomesta.
Pyökin edellä jaloista lehtipuista metsätammi lisääntyy terhoistaan nyt jo melko laajalti Hämeessä. Asiantuntijoiden mukaan aikaisemmin rannikkoseutujen puuna tunnettua tammea voisi istuttaa Keski-Suomea myöden.
Helsingin yliopiston alaisen Kasvimuseon yli-intendentti Henry Väre pitää kaupunkien linjauksia hyvässä mielessä askelina reilusti taaksepäin. Suunta on nyt toinen kuin 60- ja 70-luvuilla, jolloin betonirakentamisen yhteydessä kaupungit istuttivat puistoja yksipuolisesti ja suosivat lehmuksia ja koivuja.
Nyt tarjolla on kymmeniä eri vaihtoehtoja. Esimerkiksi perinteisen metsälehmuksen tai puistolehmuksen tilalla voi hyvinkin menestyä Euroopassa yleinen isolehtilehmus. Vaahteroista ja pihlajista on myös lukuisia vaihtoehtoja.
Uusitun alan perusteoksen lajivalikoimaa jouduttiin rajaamaan, koska jo nyt monivuotinen työ olisi paisunut entisestään. Asiantuntijoilla on täysi työ pysyä perässä uusien lajien suhteen ja tekijät halusivat varmistaa kasvien menestymisen sillä, että kirjaan valittiin kasveja, joita on kasvatettu jo Suomessa.
– Ääriesimerkkejä ovat punapuut ja sukit, joita kuitenkin etelärannikolla kasvaa. Kaikkia ei voitu kirjaan ottaa, koska niitä on niin paljon, Väre rajaa.
Magnoliat ja pähkintä tulossa
Suomen kasvivalikoiman aktiivinen laajentaminen on aloitettu 90-luvulla. Innokkaiden harrastajien lisäksi yksi keskeinen tekijä on ollut Mustilan arboretum Kouvolan Elimäellä.
Laajimman ja vanhimman puulajipuiston tavoitteena on koko ajan tuoda satoja uusia lajeja kokeiltavaksi puistoon ja sieltä sen jälkeen muualle maahan. Arboretumin toiminnanjohtaja Jukka Reinikaisen mukaan ennen esimerkiksi keväällä ilman lehtiä kukkivien magnolioiden kasvattajia pidettiin jopa vähän höyrypäinä.
Muuttuneista kasvuolosuhteista huolimatta lajivalinta on vieläkin tarkkaa.
– Pitkän harrastamisen ja miksei myös koeviljelyn kautta on seuloutunut magnolialajeja, jotka ovat ihan ok ja pysyvät hengissä, Reinikainen kertoo.
Reinikainen muistuttaa, että magnolioiden ja muiden Suomessa uusien herkkien lajien suhteen kyse on siitä, että kasvi on geneettisesti oikea ja vahva. Myös kasvupaikkaa on mietittävä tarkemmin.
Mustilan uusien lajien etsintä on keskittynyt viime aikoina Yhdysvaltojen Appalakkien vuoristoon. Vuoriketju on Suomea selvästi etelämpänä, mutta sen korkeimmista osat vastaavat melko lailla vastaavia olosuhteita Suomessa.
Appalakkien lisäksi perinteisiä siementen tuontialueita ovat olleet Venäjän, Kiinan, Japanin sekä Korean niemimaan ylänkö- ja vuoristoalueet.
Samoin kuin viinirypäleillä, syötävien jalopähkinöiden nykyiset kokeilut voivat muuttua ehkä seuraavan puu- ja pensaskasvion mukaan kestäväksi kasvatukseksi. Kasvio listaa jo yksittäisiä kokeiluja, joissa kasvatetaan saksanpähkinää ja amerikkalaisista hikkoripuista tai -pensaista saatavaa pekaanipähkinää.
Mustilassa on aloitettu viime vuonna yhdessä muiden kanssa jalopähkinäkokeilu.
– Ehkä varmasti jonain päivänä Suomessa viljellään pähkinäpuita tai pensaita, Reinikainen ennakoi ja kehuu satonäkymiä odotellessa pähinälajien koristeellisuutta.
Taimistolla haetaan runsasta kukintaa ja talvenkestävyyttä
Toisin kuin Mustilassa, jossa suurin osa uusista lajeista kasvaa siemenestä, alan harrastaja törmää kaupoissa useimmiten ruukkutaimiin.
Tahvosen taimistolle ruukkutaimien tuonti suoraan esimerkiksi Hollannista on pahin oman kasvatuksen kilpailija. Tahvoset on yksi maan suurimmista tukkutaimistoista, ja korona-aikaan etenkin hyötykasvit ovat myyneet hyvin. Uusien lajien suosiosta voidaan päätellä, että esimerkiksi kirsikkapuiden kevään ja alkukesän kukinta tulee yleistymään.
Tahvosille menestyvien lajien valikoiman ylläpitäminen on jatkuvaa tasapainoilua: pienet kaupat ostaisivat lähes mitä vain, mutta isot asiakkaat eivät halua rönsyillä.
Tahvosilla tavoitteena on hakea muun muassa lajeja, joiden kukinta on pitkäaikaista ja lajit ovat talvenkestäviä. Toimitusjohtaja Tomi Tahvosen mukaan lajiston muuttuminen on näkynyt muun muassa siinä, että pensaissa ja ruusuissa on nyt paljon enemmän valinnanvaraa.
– Magnolioista on jo olemassa paljon lajikkeita ja aikaisemmin jalohortensian ei ajateltu menestyvän meillä, Tahvonen vertaa eroa lähimenneisyyteen.
Etelä-Suomessa melko varman japaninmagnolian lisäksi kaupoista saa yleisesti tähtimagnoliaan. Uuden kasvion mukaan tähtimagnoliaa varmempia laajemmilla alueilla ovat pensasmagnolia ja hopeamagnoliaa pienempi sateenvarjomagnolia.
Tosin kuin vielä magnolioita, pihoilla yleisten kanadantuijien brabant- ja timanttiristeymien lisäksi kasviossa on tuijien muita muotoja helposti parikymmentä.
Monimuotoisuus on keino estää tautituhojen laajuutta
Tomi Tahvosen mukaan uudet lajit tarkoittavat myös mahdollisia uusi tuholaisia. Heillä lehtosaarni on jo pudotettu valikoimasta saarnentuholaisen takia. Tahvonen jopa veikkaa, että lehtosaarni ei tule taudin takia yleistymään Suomessa vaan päinvastoin häviämään.
Puisto- ja katupuuna melko yleisellä jalavalla on myös vastaavia ongelmia tuholaisten kanssa. Hollanninjalavatautia esiintyy jo Tukholmasta ja Pietarista. Taimistot ovat varpaisillaan monelle kasville pahan xylella-bakteerin takia, jota ei tiettävästi ole ainakaan vielä havaittu Suomessa.
Erilaiset tuholaiset ovat yksi syy siihen, että lajikirjoa ollaan monipuolistamassa monessa paikassa. Puistoissa ja pihoilla lämpeneminen ja taudit lisäävät samalla tavalla tuhoriskiä kuin Suomen metsissä. Kun lajisto on monipuolisempi, yhden laji tuhot eivät tee niin pahaa jälkeä.
– Lämpeneminen tuo uudet vitsaukset. Kaupunkien ja muiden on syytä panostaa monipuoliseen lajivalikoimaan. Jos jokin menee, paljon jäisi jäljelle, yli-intendentti Henry Väre neuvoo.
Lajivalikoima lisää myös monimuotoisuutta luonnossa. Kyselyjen mukaan kaupunkien asukkaat kaipaavat enemmän kaupunkivihreää ja sillä voi olla myös merkitystä ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta tarkeänä hiilensitojana.
Väreen arvion mukaan lähivuosikymmeninä yleisiä kasveja näkyy nyt taimistojen listoilla.
– Niin kauan kun kasvi ei kuki ja on matala pensas, sitä ei huomaa. Sitten kun magnolian kukat tulevat pensasaidan takaa esiin, lajit yleistyvät, Väre kuvaa esimerkillä ihmisten kasvikäyttäytymistä.
Jukka Reinikainen muistuttaa, että kasveja ei kasvateta lämpösummien keskiarvoilla, vaan kasvatuspaikan olosuhteilla. Siksi kasviharratukseen kuuluvat hänen mukaansa myös jatkossa pitkän talven aiheuttamat mahdolliset vahingot, ehkä vain harvemmin.
Lue lisää: