Lopen Pilpalassa kaikki mainitsevat, että pitää muistaa myös muut alueen kylät, Hunsala ja Teväntö.
Pilpalasta on reilu 80 kilometriä Helsinkiin, moni käy siellä töissä mutta moni on myös muuttanut takaisin maaseudulle. Korona-aika on entisestään kirkastanut kolmen kylän tärkeyttä, ne ovat tasa-arvoisia ja tekevät yhteistyötä. Hämeen Vuoden kylä -tunnustus ilahdutti suuresti.
Kun kolmen kylän ihmiset pääsevät korona-ajan jälkeen tapaamaan toisensa yhteisessä juhlassa, ilo pulppuaa, väki vaihtaa kuulumisia ja hymy nousee kasvoille. Ihmiset tuntevat toisensa. He tietävät, ketkä ovat kanta-asukkaita, joiden talojen historia venyy kauas satojen vuosien taakse, ketkä taas kesäasukkaita, jotka antavat kyläyhteisöille omat kokemuksensa. Moni heistä on teatterilaisia.
Pilpalan kylät ry:n sihteeri Marika Tudeer sanoo, että kyllä ihmiset auttavat toisiaan ja täydentävät toisiaan kaikessa tekemisessä.
– Me järjestämme kaiken maailman tapahtumia. Normaaliaikana meillä on karaoketansseja, kesäjuhlia ja iltamia, joissa esiintyjät ovat oman kylän väkeä. Meillä on täällä kulttuurin harrastajia ja esimerkiksi kyläkirjojen myyntituloilla olemme kunnostaneet Pilpalan Liitontaloa.
Lopen maaseutu onkin vetänyt puoleensa monia kulttuuri-ihmisiä. Janne Tulkki on jo ehtinyt muuttaa muualle, mutta Tevännöllä asuu useita näyttelijöitä. Siellä asuvat Erkki Saarela ja Sari Mällinen ja heidän tyttärensä Elina Saarela. Myös näyttelijä Marja-Leena Kouki on asettunut sinne, samoin kuin kirjailija Pirkko Arola ja miehensä tutkija Pauli Arola.
On osattava tulla toimeen toisten kanssa
Marja Salmela on tullut Pilpalan Liitontalon juhliin rollaattorin kanssa. Väki ympärillä seuraa tarkasti vanhan rouvan menoa ja on valmiina auttamaan. Marja Salmela sanoo, että on koko sydämestään kiintynyt kotiseutuunsa, kolmeen kylään. Hän puhuu kyläkoulun merkityksestä, mikä antaa lapsille jo pienestä mahdollisuuden kiintyä kavereihinsa ja paikkakuntaan sen sijaan että lapset katoaisivat suureen maailmaan.
– Olen iloinen myös siitä, että tänne on kertynyt muualta muuttaneita ihmisiä, jotka ovat lähteneet mukaan yhteiseen kyläelämään. Elämä perustuu siihen, että tullaan toimeen toisten kanssa ja annetaan arvo kaikille ihmisille.
Paul Bowo söi makkaraa ystävänsä kanssa joka päivä
Keski-Afrikan tasavallasta kotoisin oleva Paul Bowo istahtaa penkille syömään mansikkakakkua ja keksejä. Bowo kertoo, että on asunut ja ollut aviossa Pilpalassa pitkään, ja että pääkaupunkiseudulla ihmettelevät, missä Pilpala on. Hänen naapurinsa Mika Vuorinen näkee tuttunsa ja napauttaa tätä muovipullolla päähän. Nauru alkaa heti.
– On tunnettu toisemme todella hyvin jo parikymmentä vuotta. Minä olen Espoosta, ja käyn mökillä ympäri vuoden. Paulin kanssa aina nähdään ja tehdään jotain yhdessä. Enimmäkseen töitä, kertoo Mika Vuorinen.
Paul Bowo kertoo, että on Mikan ansiosta oppinut asumaan maalla. Miehet tekevät yhdessä polttopuita ja rakennushommia.
– Kun muutimme tänne, söimme makkaraa joka päivä. Mika auttoi esimerkiksi tekemään meidän vessaremonttia, ja silloin makkaraa piti syödä aina. Mika on hyvä naapuri, nauraa Paul Bowo.
Moni vie osaamisensa kulttuurielämään
Kohta neljäkymmentä vuotta seutukunnalla elämäänsä viettänyt näyttelijä Olli Ikonen sanoo, ettei olisi näin pitkää aikaa maalla ollut, ellei Pilpalan seutu olisi loistava paikka asua. Hän kertoo, että päätyi Lopelle, kun näyttelijät aikoinaan perustivat vanhaan maataloon yhteisön, missä asuivat ja kasvattivat lapsiaan.
Olli Ikonen kertoo olleensa mukana kylätoiminnassa paljon. Hän on esiintynyt Liitontalolla ja auttanut näytelmäryhmien vetämisessä ja ohjaamisessa.
Talvisin hän käy kavereiden kanssa pilkillä. Paikalliset ihmiset ovat auttaneet rakentamisessa. Ikonen on uinut yhteisöön sisään hyvin.
– Oikeastaan olen jo hirveästi kaivannut yhteisiä tapahtumia. Kävin juuri Herttoniemessä ja ajoin läpi Espoon ja Helsingin, ja tuli tunne, etten yksinkertaisesti halua asua kaupungissa ja kerrostalojen miljöissä. Maaseutu on parempi kuin kaupunki. Kun olen nyt ollut pitkiä aikoja Tevännöllä, Espoossa hätkähdin, että täällä on hirveä määrä kerrostaloja ja niitä rakennetaan lisää teiden vierille ja joka nurkkaan. Minulle tuli torjuntareaktio: en halua olla täällä.
Pilpalan Liitontalo on kyläläisten ylpeys: vanha hirsirakennus korkealla mäellä. Kolmessa kylässä riittää muitakin kokoontumistiloja. Nyt väki odottaa, että pandemia-aika menisi ohi ja he pääsisivät käyttämään niitä tavalliseen tapaan, että he voisivat kokoontua, nauraa ja puhua ummet ja lammet kuulumisia.