Rallin SM-sarjan kestomenestyjä Juha Salo on kohdannut urallaan kultamitalien lisäksi myös lajin kääntöpuolet. Oli lähellä, ettei koko ura loppunut jo alkumetreillä.
– Junioriaikoina testeissä yksi sulkuauto lähti liian aikaisin liikkeelle, ja siinä kävi valitettavan huonosti. Osuimme vastakkaisista suunnista yhteen. Tärkeintä kuitenkin oli, ettei kukaan kuollut, Salo muistelee Tomin nuoteissa -podcastissa. Voit kuunnella podcastin alta.
– Minut vietiin Medihelillä sairaalaan, sillä minulla epäiltiin sisäisiä vammoja. Happisaturaatio oli alhainen, mutta se johtui shokkitilasta. Vasta sairaalassa muistin, mitä oli tapahtunut. Olin kyllä onnettomuuspaikalla tullut itse autosta ulos, sammuttanut toisen auton moottorin ja juossut hakemaan apua. Itse en muista siitä mitään.
Salo kuului Suomen lahjakkaimpiin kuljettajiin 90-luvun puolivälissä, mutta häntä ei koskaan valittu autourheiluliiton valmennusryhmään. Salo itse uskoi pitkään sen johtuneen tuosta onnettomuudesta.
– Myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei onnettomuus ehkä ole syy, vaan enemmänkin se, etten ollut riittävän määrätietoinen. Kävin yhden keskustelun siihen aikaan lajipäällikön kanssa, enkä oikein osannut määritellä tavoitteita riittävän terävästi.
– Olen kuitenkin saanut tehdä ammatikseni tätä hommaa pitkään ja olen saavuttanut paljon. Siitä kaikesta olen todella tyytyväinen. Jossittelu on turhaa.
Moottorikelkkaonnettomuus venytti nelivetokauden alkua
Salo saavutti seitsemän SM-kultaa Mitsubishin ratissa, mutta ennen ensimmäistä kilpailua tuon automerkin ratissa sattui vakava onnettomuus moottorikelkan sarvissa.
– Vuodenvaihteen aikaan olin ajamassa kelkalla, ja takana oli jo monen tunnin ajelut. Kotimatkalla kelkka lähti niin sanotusti käsissä melkein kävelyvauhdissa. Horjahdin ja painoin vahingossa kaasua. Kelkka osui puuhun ja kelkan alumiiniprofiili meni polveni alta jalkaan sisään. Jalkaani tuli todella iso avomurtuma.
– Se oli todella vakava tilanne, sillä olin yksin metsässä parinkympin pakkasessa. Onneksi puhelimessa oli kenttää ja sain lopulta apua, vaikka aluehälytyskeskus ei aluksi löytänyt sitä paikkaa, missä olin.
Salo joutui odottamaan onnettomuuden jälkeen metsässä yli tunnin. Rallin ajamiseen tuli tämän seurauksena puolen vuoden tauko.
– Uuden ralliauton rattiin menin kuitenkin jo helmikuussa, kun nilkka toimi sen verran, että kaasua pystyi painamaan. Sen verran se uusi auto poltteli tallissa, Salo naureskelee.
Rallista tuli ammatti, mutta ei tehdastiimissä
Salo kuuluu niiden harvinaisten kuljettajien joukkoon, jotka ovat pystyneet tekemään lajista ammatin, vaikkei hän ole ajanut koskaan tehdastiimin palkkalistoilla. Salon esteeksi on noussut se, ettei taustalla ole ollut koskaan manageria, joka olisi vienyt uraa määrätietoisesti maailmalle.
– Olen jutellut vain kerran Timo Jouhkin kanssa, ja se tapahtui vuonna 2015 Viron EM-rallin yhteydessä. Keskustelu kesti puolisen tuntia. Sanoinkin, että tämän oli mielenkiintoinen juttutuokio, mutta minun kannaltani 25 vuotta liian myöhään, Salo hymyilee tuota kohtaamista.
Salolla on jo ikää 45 vuotta, mutta ajaminen maistuu edelleen, ja saattaa maistua vielä pitkään.
– Niin kauan kuin minulla riittää janoa tähän touhuun, jatkan ajamista. En kuitenkaan halua pettää itseäni, enkä varsinkaan yhteistyökumppaneitani. Heti kun liekki himmenee, lopetan. Vielä se päivä ei ole näköpiirissä.
Lue myös:
MM-rallia ajettiin F1-radalla, jonka toimitusjohtaja kuoli viime yönä – rikosta epäillään
Nyt kulkee myös asfaltilla! Kalle Rovanperälle kolmas sija Belgian MM-rallista