Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Hallituksiin kohdistuva paine täyttää ilmastotavoitteet kasvaa.
Painetta eivät nyt lisää vain ympäristöjärjestöt ja mielenosoittajat kaduilla vaan myös hallinto-oikeudet ja muut tuomioistuimet ympäri Euroopan.
Esimerkiksi Ranskan länsirannikolla tehtiin kesällä ilmastohistoriaa, kun pieni Grande-Synthen kunta onnistui saamaan valtiolle tuomion hallinto-oikeudessa. Tuomioistuimen mukaan Ranska ei ole täyttänyt vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteitaan.
Päätöksessä määrätään pääministeri "toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi".
Jos hallitus ei ensi kevääseen mennessä tee nykyistä tiukempia toimia ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi, valtio voi joutua pulittamaan mojovat korvaukset.
Tapausten päätuomari, Ranskan korkeimman hallinto-oikeuden johtaja Bruno Lasserre vieraili alkuviikosta Suomessa.
– Totesimme, että Grande-Synthessä tulvat olivat riittävän uskottava uhka, joten kunta sai oikeuden nostaa kanteen hallinto-oikeudessa, Lasserre kertoo Ylen haastattelussa.
Grande-Synthen tapaus ei ole ainoa. Alkuvuonna hallinto-oikeus päätti ympäristöjärjestöjen voitoksi, että ekologisten vahinkojen ja valtion riittämättömien ilmastotoimien välillä on yhteys.
Elokuun alussa se tuomitsi Ranskan maksamaan kymmenen miljoonaa euroa Maan ystäville ja muille järjestöille toimimattomuudesta ilmanlaadun suhteen tietyillä kaupunkialueilla. Vastaisuudessa sama sakko lankeaa aina puolen vuoden välein, jos ilmansaasteet eivät vähene.
Tapauksia on vireillä muuallakin Euroopassa. Kesäkuussa ympäristöaktivistit nostivat kanteen Norjan valtiota vastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen EIT:hen öljynporauksen vuoksi.
Portugalilaiset 8–21-vuotiaat lapset ja nuoret ovat valittaneet EIT:hen 33 maan hallituksesta, koska näiden puutteelliset toimet lämpenemisen estämiseksi vaarantavat heidän mielestään heidän oikeutensa elämään.
Saksassa perustuslakituomioistuin määräsi hallituksen tiukentamaan ilmastolakeja ja Hollannissa oikeus ohjasi öljy-yhtiö Shellin leikkamaan päästöjään keväällä.
Tuomari Lasserren mukaan kansalaisjärjestöt "kilpailuttavat" nyt eri maiden oikeusjärjestelmiä ja eri tuomioistuimia. Kanteita nostetaan siellä, missä niiden menestymismahdollisuudet ovat parhaat.
– Siellä missä käsittely on nopeinta ja edullisinta ja myös siellä, missä tuomioistuimen päätöksellä on eniten valtaa suhteessa päättäjiin, Lasserre listaa.
Ranskan hallinto-oikeuden erikoisuus on hänen mukaansa se, että tuomarit pystyvät paitsi kumoamaan jo tehtyjä päätöksiä myös pakottamaan hallituksen toimimaan tilanteissa, joissa se ei ole tehnyt riittävästi.
Ilmastokäräjille ei yleensä lähdetä rahallisen korvauksen toivossa.
– Kantajat haluavat edistää ympäristön asiaa ja olla hallitukselle piikki lihassa, joka pakottaa sen noudattamaan omia lupauksiaan, Lasserre kuvailee.
Eivätkö tuomarit ota ilmastopäätöksillään valtaa poliittisilta päättäjiltä?
– Ei, me emme määritä ilmastotavoitteiden takarajoja tai sisältöä, vaan me jätämme keinovalikoimasta päättämisen hallitukselle. Me laitamme vain hallituksen vastuuseen omista päätöksistään, ja lisäämme siten kansalaisten luottamusta poliittisiin lupauksiin, Lasserre selittää.
Näytön saamiseksi tuomioistuimet kuulevat isoa joukkoa ilmastotieteilijöitä, joiden kanssa tehtyjä toimenpiteitä ja niiden ilmastovaikutuksia arvioidaan "kohta kohdalta".
– Yksinkertaisesti: lupaukset pitää pitää, ilman sitä yhteiskunnassa ei ole luottamusta. Eikä ilman luottamusta ole demokratiaa, Lasserre sanoo.
On vain ajan kysymys, että ilmasto-oikeudenkäyntejä nähdään Suomessakin. Kun ilmastotavoitteet tiukentuvat ja lainsäädäntöä tulee lisää, päättäjien ja yritysten oikeudellinen vastuu pitää lupauksensa kasvaa.
– Kun näyttö ja oikeustapaukset lisääntyvät kansainvälisesti, herää kysymys, miksi niitä ei nähtäisi myös meillä, asianajotoimisto Hannes Snellmanin asianajaja Anna-Maria Tamminen sanoo.
Tammisen mukaan Euroopassa on vireillä kuutisenkymmentä ilmasto-oikeudenkäyntiä. Käräjöinnillä on tapana levitä rajojen yli.
– Kun huomataan, että jokin kanneperuste menestyy yhtäällä maailmassa, niin sitä samaa kanneperustetta lähdetään edistämään toisaalla.
Voisivatko Suomessakin kunnat haastaa valtion oikeuteen ilmastonmuutoksen torjumisen laiminlyömisestä, jos tulee tuhoisia tulvia tai metsäpaloja?
Näin voisi käydä vaikkapa silloin, jos kunta on kaavoittanut esimerkiksi rantatontteja hyvässä uskossa lakien pohjalta, ja sitten tapahtuu jotain yllättävää, jonka voi osoittaa johtuneen riittämättömästä ilmastonsuojelusta.
Anna-Maria Tammisen mukaan Grande-Synthen kunta vetosi moniin eri lainsäädäntöihin: kansainvälisiin, kansalliseen, EU-sitoumuksiin, ihmisoikeusvelvoitteisiin ja Ranskan antamiin sitoumuksiin.
– Suomeahan sitovat samat kansainväliset ja EU-velvoitteet. Suomi on nyt myös asettamassa itselleen tiukempia tavoitteita, ja uudessa ilmastolaissa on annettu valitusmahdollisuus tietyntyyppisille tahoille, hän sanoo.
Kysymys kuuluukin, millä perusteilla Suomessa katsotaan kanneoikeuden syntyvän tulevaisuudessa. Kun valtio asettaa itselleen tiukempia tavoitteita ja tekee askelmerkkejä, niiden noudattamista voidaan tarpeen tullen vaatia käräjöimällä.
Myös suomalaiset yritykset ja finanssilaitokset ovat sitoutuneet hiilineutraalisuustavoitteisiin.
– Tätä kautta on mahdollista, että kun näitä velvoitteita itse annetaan, niin niihin halutaan myöskin sitouttaa, Tamminen sanoo.
Hänen mukaansa oikeusjutut ovat menestyneet parhaiten paikoissa, joissa kansallista lainsäädäntöä ja tavoitteita on asetettu paljon.
– Siitä on myöskin akateemista tutkimusta, että maat joissa on enemmän asetettu tavoitteita, niin siellä on muita maita enemmän vireillä tämäntyyppisiä oikeudenkäyntejä, Tamminen sanoo.
Myös suomalaisten yritysten kiinnostus ilmastoasioihin liittyviin oikeudellisiin velvoitteisiin on kasvanut.
– Siinä missä perinteisesti on tullut paljon kysymyksiä energianteollisuudesta, kemianteollisuudesta tai metsäteollisuudesta, niin nyt nähdään, että myös esimerkiksi finanssilaitokset tiedustelevat näkymystä siitä, miten ilmastoasioiden pitäisi näkyä heidän toiminnassaan, Tamminen kertoo.
Ilmastonmuutos alkaa olla niin iso kysymys, että se näkyy hänen mukaansa enemmän tai vähemmän jokaisen juristin pöydällä.
– Kukaan meistä ei ole enää immuuni sille, että pitää ymmärtää Pariisin ilmastosopimuksen vaikutukset omaan työhön. . . Kaikkien pitää pysyä perässä tässä kehityksessä, ja miettiä, että jos tällaisia kysymyksiä tulee Suomessa pöydälle, niin miten niiden kanssa edetään, Tamminen sanoo.
Aiheesta lisää: