Savonlinnalainen Wiljam Löppönen, 9, on maalannut ja piirtänyt pienestä pitäen. Hän nappaa käteensä useimmiten lyijykynän tai tussin. Piirrosaiheet syntyvät ex temporena.
– Kyllä minä piirtäessä mietin koko ajan mitä teen, mutta en etukäteen mieti mitä aion tehdä.
Savonlinnan pääkirjasto Joelin taidenäyttely on Wiljam Löppöselle jo taiteilijanuran alun toinen. Tällä kertaa hän pitää näyttelyä yhdessä pikkusiskonsa Vieno Löppösen, 7, kanssa.
Löppösen sisarusten taidenäyttely "Kummitukset" vie katsojan kummallisuuksien maailmaan.
Näyttelyn teokset ovat syntyneet parin viime vuoden aikana. Vieno Löppösen keksimä näyttelyn nimi viittaa kummallisuuksiin, joita etenkin korona on tuonut mukanaan.
Löppösen perheessä piirretään ja maalataan päivittäin, ja taide on osa elämää. Alakouluikäiset sisarukset ovat imeneet taiteellisia vaikutteita koko pienen ikänsä taidemaalari-isän ja valokuvataiteilija-äidin vanavedessä.
Wiljamin ja Vienon isä Ville Löppönen kuvailee lapsiaan melko erilaisiksi.
– Vieno on temperamenttisempi ja tekee asioita todella nopeasti ja tunteella. Wiljam on hyvin harkitsevainen ja ajatteleva, mutta samaan aikaan myös hyvin aktiivinen.
Ensimmäinen taidenäyttely 6-vuotiaana
Ensimmäisen taidenäyttelynsä Wiljam Löppönen piti esikouluikäisenä Joensuussa kolmisen vuotta sitten.
– Sitruunapuutarha oli erilainen näyttely: siinä oli pelkkiä tussipiirustuksia ja pelkästään minun töitäni. Tässä näyttelyssä ei pystynyt pitämään avajaisia, hän pohtii näyttelyjen eroavaisuuksia.
Syyskuun loppuun saakka esillä olevassa Kummitukset-näyttelyssä mukana on myös maalauksia ja lyijykynäpiirroksia.
Ville Löppönen kertoo poikansa ensimmäisen taidenäyttelyn tussipiirrosten syntyneen pääosin Italiassa. Löppöset asuivat siellä väliaikaisesti taiteilijaresidenssissä, jossa Wiljam piirsi aina iltaisin isänsä kanssa.
Aikaa vaativa taidenäyttelyn järjestäminen toimii lapsillekin oppimisprosessina: he pääsevät näkemään mitä pitää tehdä ennen kuin teokset ovat esillä. Ville Löppönen kertoo varanneensa näyttelytilan jo hyvissä ajoin etukäteen.
– Ainakin tähän mennessä lapset ovat olleet iloisia ja innokkaita näyttelyn järjestäjiä. He ovat itse asiassa itse pyytäneet, että voisimme tehdä tällaista.
Piirtäminen rauhoittaa ja auttaa keskittymään
Ville Löppönen tunnistaa itsessään samoja piirteitä kuin pojassaan. Wiljamin tavoin hänellekin piirtäminen on aina ollut keino rauhoittua ja keskittyä. Se on myös tapa olla läsnä.
Löppöset ovat huomanneet piirtämisen helpottavan lastensa keskittymistä sosiaalisissa tilanteissa tai esimerkiksi oppitunneilla.
– Sisäinen maailma saattaa olla myllerryksessä, ja ajatuksia ja mielikuvia suorastaan tulvii. Piirtäminen auttaa järjestämään päässä pyöriviä ajatuksia, Ville Löppönen sanoo.
Lyijykynän ja tussin lisäksi Wiljam Löppöselle tuttuja välineitä ovat vesivärit ja akryylivärit. Hänestä on tärkeää antaa mielikuvituksen juosta vapaasti.
Maalaaminen on yhteistä ajanvietettä
Löppöset muuttivat Joensuusta Savonlinnaan viime syksynä. Perhe maalaa usein yhdessä. Ville Löppönen vertaa maalaustuokiota kortinpeluuseen.
– Se on mukavaa yhteistä ajanvietettä: seurustellaan, pohditaan ja mietitään mielikuvituksen maailmoja.
Lasten piirustuksia, vesivärimaalauksia ja muita askarteluja löytyy kotoa laatikoittain. He ovat saaneet myös valokuvausgeenejä äitinsä Anni Löppösen puolelta.
– Vieno tykkää tehdä videoita, ja Wiljam valokuvailee videoiden tekemisen lisäksi. Kamera ilmestyy aina yhtäkkiä jostakin esiin, Ville Löppönen kertoo.
Wiljam Löppönen on mielissään mukavasta taidenäyttelykokemuksesta. Positiivista palautettakin on tullut, ja se innostaa jatkamaan.
– Kyllä minä aion vielä näyttelyjä järjestää.
Voit keskustella aiheesta torstaihin 30.9. klo 23 saakka.