Aluksi julma esimerkki.
Lattialla maanneeseen naiseen osui lukuisia lyöntejä ja potkuja. Hiuksiakin revittiin. Väkivalta oli rajua ja pitkäkestoista. Ennen kuin uhri menetti tajuntansa, hän ehti kuulla, kuinka pahoinpitelijät, kaksi naista, uhkasivat tappaa.
Uhri ei tuntenut naisia entuudestaan. He sattuivat viettämään iltaa yhteisten tuttavien asunnolla. Väkivaltainen tilanne oli saanut alkunsa, kun uhri oli valittanut naisten alkoholinkäytöstä.
Käräjäoikeus piti tekoa julmana. Pahoinpidelty nainen sai kivuliaita ja laajoja mustelmia sekä ruhjeita ja haavoja eri puolelle päätä ja vartaloa.
Uhri kertoi joutuneensa käymään hoidattamassa selkäänsä kuukausien ajan fysioterapeutilla, syöneensä pitkään kipulääkkeitä ja kärsineensä teon jälkeen unettomuudesta, painajaisista ja pelkotiloista.
Käräjäoikeus tuomitsi kaksi naista törkeästä pahoinpitelystä vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.
Törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikko on 1–10 vuotta.
Lähes puolet välttää vankilan
Esimerkkitapaus ei ole harvinaislaatuinen. Lähes puolet törkeiden pahoinpitelyiden vankeusrangaistuksista langetetaan ehdollisena. Näin siitäkin huolimatta, että kyse on rikosnimikkeen mukaisesti törkeistä ja rajuista väkivallanteoista.
Yle selvitti törkeistä pahoinpitelyistä vuodesta 2009 lähtien annettujen tuomioiden pituuksia. Tilastot kertovat, että rikoksesta saa keskimäärin vähän yli kahden vuoden mittaisia ehdottomia tuomioita.
Ehdollisissa vankeusrangaistuksissa keskiarvo on vuoden ja neljän kuukauden luokkaa. Tuomioistuinten välillä ei ole silmiinpistäviä eroja.
Vuosittain muutamissa tapauksissa syylliseksi todettu jätetään tuomitsematta tai asia raukeaa esimerkiksi syytetyn kuoleman vuoksi.
Professori toivoisi kovempia rangaistuksia
Törkeistä pahoinpitelyistä annettujen ehdollisten vankeusrangaistusten suuri määrä jaksaa kummastuttaa Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professoria Matti Tolvasta.
– Se on ongelmallista, koska kyse on vakavasta rikoksesta. Tilanne olisi helppo korjata niin, että törkeän pahoinpitelyn minimirangaistus nostettaisiin yhdestä kahteen vuoteen. Yli kahden vuoden rangaistusta ei pääsääntöisesti tuomita ehdollisena. Kyllä lainsäätäjällä tähän keinot on.
Vähimmäisrangaistuksen nostaminen kahteen vuoteen tarkoittaisi, että yhä useampi törkeään pahoinpitelyyn syyllistynyt joutuisi vankilaan.
– Minulla ei olisi mitään sitä vastaan.
Tolvanen on hämmästellyt väkivaltarikosten lieviä rangaistuskäytäntöjä jo pitkään. Hän on muodostanut käsityksensä lainsäädännöstä yli 40 vuotta kestäneen uransa aikana.
Professori huomauttaa, että tuomioistuimissa muun muassa huumausainerikokset katsotaan tyypillisesti väkivaltarikoksia vakavammiksi.
– Nämä ovat sellaisia arvotuskysymyksiä. Voi miettiä, kumpi on vaarallisempaa: se, että pahoinpidellään toista hengenvaarallisesti vai se, että myydään huumaavia aineita ihmisille. Ihan suoraan niitä ei voi tietysti verrata.
Kännisestä soheltamisesta raajojen sahaukseen
Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen sanoo, että Suomessa väkivaltarikosten tuomitsemiskäytäntö on muovautunut viime vuosikymmeninä sangen humaaniksi moniin naapurimaihin verrattuna.
– Rangaistusjärjestelmä on yleensä mietitty niin, että kerran voi mokata. Siitä seuraa vakava varoitus eli pitkähkö ehdollinen vankeusrangaistus. Toisesta kerrrasta tulee sitten ehdotonta, Hyttinen kuvailee.
Törkeiden pahoinpitelyiden määrä väheni merkittävästi viime vuosikymmenellä. Vuonna 2009 käräjä- ja hovioikeuksissa annettiin 650 tuomiota, viime vuonna 362.
Törkeä pahoinpitely on oikeuslaitokselle kova pähkinä särjettäväksi. Punnintaa tehdään useiden tekijöiden summasta. Harvinaisen laajaan rangaistusasteikkoon on siksi syynsä.
– Tapaukset ovat täysin laidasta laitaan. Voi olla kännistä soheltamista tai hyvin vakavaa väkivaltaa, jossa sahataan raajoja irti. Selkeää tyyppitapausta ei ole, eikä sitä myöten myöskään mitään normaalirangaistusta, Hyttinen alleviivaa.
Laissa todetaan, että pahoinpitelyssä vahingoitetaan toisen terveyttä, aiheutetaan tälle kipua tai saatetaan tiedottomaan tilaan.
Törkeän pahoinpitelystä tekee se, että siinä aiheutetaan vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila. Teko tehdään erityisen raa´alla tai julmalla tavalla tai siinä käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä.
Törkeästä pahoinpitelystä voidaan tuomita rangaistukseen, jos jokin edellä mainittu seikka toteutuu ja jos rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Hyttisen mukaan törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistö saattaa täyttyä, jos pahoinpitelyssä käytetään teräasetta, vaikka seuraukset olisivatkin lieviä.
– Esimerkiksi kännissä nahistellaan, tartutaan puukkoon ja huidotaan toista, minkä seurauksena tulee aika pinnallinen vamma. Mikäli tekijällä on lisäksi täysin puhdas rikosrekisteri, on aika kohtuullista, että tällaisesta voi selvitä ehdollisella.
Törkeiden pahoinpitelyiden rangaistuksissa voisi Hyttisenkin mukaan olla kiristämisen varaa.
– Mutta pitäisi huolellisesti harkita, mitä sillä saavutettaisiin ja mitkä olisivat hyödyt ja haitat.
Tuomari ei muuttaisi nykylinjaa
Käräjätuomari Teemu Vanhanen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudesta uskoo, että vähimmäisrangaistuksen nostaminen esimerkiksi kahteen vuoteen voisi johtaa entistä suurempiin tulkintamuutoksiin – tai ainakin sellaisten tarpeeseen – monissa rajatapauksissa.
– Pitäisi miettiä, kuinka suhtauduttaisiin seurauksiltaan melko vähäisiin tekoihin, joissa on kuitenkin käytetty ampuma- tai teräasetta. Tulisiko niistäkin tuomita aina ehdoton vankeusrangaistus vai tulkittaisiinko eri tavalla sitä, mikä on törkeä pahoinpitely, Vanhanen miettii.
Törkeää lievempi tekomuoto on pahoinpitely. Tapon yritys on törkeää pahoinpitelyä astetta vakavampi rikos. Rajanveto tekomuotojen välillä on molempiin suuntiin usein hiuksenhienoa.
Tatu Hyttisen mukaan törkeistä pahoinpitelyistä annetaan toisinaan yli viidenkin vuoden rangaistuksia. Hän sanoo, että rangaistuksissa olisi kiristämisen varaa. Hän ei kuitenkaan toivo rangaistuskäytännön menevän samaan suuntaan kuin huumerikoksissa, joissa moitittavuuseroja ei enää juuri ole.
– Rangaistukset ovat lähes yhtä kovia riippumatta siitä, onko myyty kaksi vai 200 kiloa huumeita. Siksi on hyvä, että pelivaraa jää, Hyttinen kiteyttää.
Käräjätuomari Teemu Vanhanen korostaa rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä. Ennakoitavuus on sisäänkirjoitettu periaate suomalaisessa rikosoikeudessa. Linjaa ei voi muuttaa yhdessä yössä ja nappia painamalla.
– Tavanomaisesti törkeistä pahoinpitelyistä on määrätty tietynmittaisia rangaistuksia. Olennainen poikkeaminen linjasta olisi perusteltava hyvin, Vanhanen toteaa.
Vanhanen ei näe tällä hetkellä akuuttia tarvetta muutoksille.
Alarajan nosto kiristi rangaistuksia
Rangaistusten lepsuudesta on väitelty pitkään. Vaatimukset kovemmista rangaistuksista ja vetoaminen kansan oikeustajuun – miten ikinä sellaista mitataankaan – koituvat harvoin haitaksi vaalikarjaa kosiskelevalle poliitikolle.
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen muistaa, että omaisuus- ja väkivaltarikostuomioiden välistä epäsuhtaa taivasteltiin tuloksellisesti esimerkiksi 1980-luvulla. Muutoshalukkuus kuitenkin teki kansan oikeustajulle karhunpalveluksen.
– Hyvin monista omaisuusrikoksista alettiin antaa vankeuden sijaan sakkoa. Siinä kävi niin, että suhde muuttui oikeansuuntaiseksi, mutta väkivaltarikosten rangaistuksia ei ankaroitettu.
Rangaistusasteikon kiristämisellä haettavat tavoitteet eivät aina osu keskelle maalia, vaikka ajatus taustalla olisi kaunis.
Törkeän pahoinpitelyn vähimmäisrangaistus nousi yhteen vuoteen tasan 20 vuotta sitten. Ennen vuotta 2001 rangaistusasteikko lähti kuudesta kuukaudesta. Muutoksen toivottiin ykskantaan koventavan rangaistuksia.
Onnistuminen on jokseenkin katsojan silmässä.
– Kyllä se törkeiden pahoinpitelyiden keskirangaistusta nosti, mutta toisaalta kokonaisarvosteluun alettiin kiinnittää entistä tarkemmin huomiota. Tavallisena pahoinpitelynä tuomittiin monia sellaisia juttuja, jotka aiemmin olisi katsottu törkeiksi pahoinpitelyiksi, Tolvanen arvioi.
Rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttisen mukaan vähimmäisrangaistuksen korottaminen on tehokas keino tietyn rikostyypin keskirangaistusten nostamiseen, mutta se voi muuttaa rikostyyppien välistä rajanvetoa entistä tulkinnanvaraisemmaksi.
Hän näkee kuitenkin 20 vuodessa tapahtuneen merkittäviä muutoksia.
– Alarajan nostamisen jälkeen keskirangaistukset pidentyivät lähes välittömästi puolella vuodella, mikä on rikosoikeudessa merkittävä kiristys.
Maan tapa, joka jäi päälle
Miksi törkeistä pahoinpitelyistä sitten annetaan rangaistusasteikon laajuuteen nähden hyvin lieviä tuomioita? Selkeää vastausta ei tiedetä. "Maan tapa" on veikkauksista valistunein.
– Se on ylimuistoinen ajatus, jonka alkuperää emme ole tavoittaneet, vaikka olemme yrittäneet. Traditio on, että väkivalta- ja seksuaalirikostuomiot ovat varovaisuussyistä asteikon puolivälin alapuolelta. Samaa traditiota ei kuitenkaan ole esimerkiksi huumausainerikoksissa, Matti Tolvanen miettii.
Tatu Hyttinen viittaa jälleen Suomen humaaniin kriminaalipolitiikkaan. Sen keskiössä on ajatus, etteivät pitkät vankeusrangaistukset hyödytä yhteiskuntaa tai vähennä rikollisuutta.
– Menneiden 20 vuoden kehityksen valossa kuitenkin uskon, että törkeiden pahoinpitelyiden rangaistukset tulevat jatkossa kiristymään entisestään, Hyttinen toteaa.
Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 10.10. klo 23 saakka.
Lue myös: