Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Koronapandemia ei ole vielä ohi, mutta paljon siitä jo tiedetään. Mitä kriisistä pitäisi oppia tulevaisuuden varalle?
Ylen A-studio kysyi asiaa kymmeniltä korona-ajan vaikuttajilta ja muilta asiantuntijoilta.
Kovin opetus on, että emme olleet valmiita tämänkaltaiseen pandemiaan. Virus pyyhkäisi pandemiasuunnitelmat tieltään, maskit uhkasivat loppua Suomessa.
Suomen kriisijohtaminen ja -lainsäädäntö eivät ole ajan tasalla. Se on aiheuttanut jäykkyyttä ja sekavuutta koronatoimissa.
Suomi on silti kiistatta onnistunut epidemian hallinnassa. Sairaalat ovat kestäneet, ja koronaan kuolleita on vähän.
Onnistumisella on karu kääntöpuoli. Korona-ajan taloudelliset ja terveydelliset vahingot jakautuvat epätasaisesti.
Koronarajoitukset eivät ole kohdelleet yhdenvertaisesti ja johdonmukaisesti eri tiloja, aloja ja yrityksiä. Se on heikentänyt rajoitusten hyväksyttävyyttä ja voi näkyä pitkään yhteiskunnassa.
Laajat ja pitkäkestoiset sulut ovat tulleet kalliiksi monille yrityksille, työntekijöille ja koko yhteiskunnalle. Suomi on ottanut kymmeniä miljardeja velkaa korona-aikana, eikä sekään kata menetyksiä.
Opetus on, että pandemiaa tulisi kyetä hallitsemaan kohdennetummin kuin nyt.
Oppi 1: Varautuminen, varautuminen, varautuminen
Virus löi koko maailman polvilleen parissa kuukaudessa – “Plan B puuttui”
Nopeasti levinnyt Covid-19 -virus paljasti maailman ja Suomen puolustuksen aukot.
– Globaalisti luotettiin siihen, että tällainen epidemia voidaan tunnistaa, ja siihen voidaan puuttua niin nopeasti, että se kyetään sammuttamaan paikallisesti alkuunsa. Plan B puuttui muiden uhkien kuin influessapandemian varalta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen sanoo.
Uusi koronavirus tarttui usein jo ennen oireita. Siksi epidemiaa on ollut vaikea rajata. Nopeasti leviävän hengitystieinfektion pysäyttäminen on vaikeaa.
Kun kuvat Italian sairaaloiden hätätilasta ja ruumisarkuista levisivät, maailman terveysjärjestön WHO:n pandemiasuunnitelma hylättiin. Rajat ja yhteiskunnat suljettiin.
–Joka puolella tehtiin päinvastoin kuin kansainvälisissä sopimuksissa oli vannottu, THL:n Salminen sanoo.
Tehokas, nopeasti käyttöön otettava rajojen terveyskontrolli ympäri maailman olisi luotava normaaliaikoina.
–Meillä oli suunnitelma sen varalle, että tulee yksittäisiä tapauksia tai lentokoneellinen altistuneita, mutta ei siihen, että joka puolelta maailmaa voi tulla samanaikaisesti paljon tartunnan saaneita, THL:n Salminen kertoo Suomen varautumisesta.
Maskipula opetti omavaraisuuden merkitystä. Suojavarusteita ja muita kriisin hallinnassa elintärkeitä tarpeita täytyy olla valmius tuottaa kriisioloissa myös Suomessa.
Pulan vuoksi kansalaisille annettiin maskisuositus vasta elokuussa 2020. Keväällä hallitus huolehti, että maskeja riittää sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille.
– Kirurgisista suu- ja nenäsuojaimista olisi ehdottomasti hyötyä, mutta näitä ei ole riittävästi koko väestön tarpeisiin. Hallitukselta olisi täysin vastuutonta suosittaa niitä, pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi toukokuun alussa 2020 eduskunnassa.
Huoltovarmuuskeskus (HVK) rakentaa nyt suojavarusteiden tuotantovalmiutta kriisioloihin.
HVK valitsee kilpailutuksella kotimaiset yritykset, joiden tehtävä on ylläpitää valmiutta. Ne tuottaisivat erityisesti kriisin alkuvaiheessa suojavarusteita sosiaali- ja terveydenhuollolle.
Oppi 2: Tehohoidon kapasiteetti on liian ohut
“Kävi selväksi, että tehohoitoon siirrettävän henkilökunnan reservi on ohut”
Asiantuntijat esittävät, että Suomessa tulisi luoda järjestelmä, jolla tehohoidon lisäkapasiteettia ylläpidettäisiin normaalioloissa.
– On käynyt selväksi, kuinka ohut on se henkilökunnan reservi, joka voidaan siirtää tehohoitoon, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Mikko Pietilä sanoo.
Tehohoidon kapasiteetti on Suomessa kestänyt koronan, mutta vain juuri ja juuri.
– On ollut aikoja, jolloin joillakin alueilla koko tehohoitokapasiteetti on ollut käytössä, Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan anestesiologian ja tehohoidon professori Matti Reinikainen sanoo.
Reinikainen johtaa koronapotilaiden tehohoidon tilannekuvaa ylläpitävää ryhmää.
Tehohoidon ylläpito on kallista. Koko kapasiteetti on tarkoitettu Suomessa normaalioloihin. Esimerkiksi Saksassa on 4–5 kertaa enemmän tehopaikkoja väestömäärään nähden.
Epidemian alkaessa Suomessa oli noin 300 tehopaikkaa, jotka olisivat voineet antaa raskasta hengityskonehoitoa koronapotilaille.
Kapasiteettia nostettiin nopeasti. Enimmillään huhtikuussa 2020 tehopaikkoja oli 480.
Tämä tehtiin niin, että kiireetön leikkaustoiminta pysäytettiin ja henkilökuntaa siirrettiin tehohoidon valmiuteen. Se taas aiheutti paljon hoitovelkaa.
Missään vaiheessa koko maan tehohoidon kapasiteetti ei ole ollut vakavasti uhattuna.
Eniten koronapotilaita (83) oli yhtä aikaa tehohoidossa huhtikuussa 2020. Tänä vuonna tehopotilaita oli enimmillään (64) maaliskuun lopussa.
Erityisesti Uusimaa on ollut välillä tiukoilla. Viime talvena oli aikoja, jolloin HUS:n Meilahden ja Jorvin sairaaloissa jo yli 40 prosenttia tehopaikoista oli koronapotilaiden käytössä.
Tehohoitoa tarvitsevia koronapotilaita siirrettiin silloin maan muihin sairaaloihin. Niin voidaan tehdä tulevissakin kriiseissä.
Asiantuntijoiden mukaan tulisi luoda järjestelmä, jolla valmiutta nostaa tehohoidon kapasiteettia ylläpidettäisiin normaalioloissa.
Se voitaisiin toteuttaa sairaaloiden sisäisellä työnkierrolla, jossa muiden osastojen henkilökunta oppisi säännöllisesti tehohoitotyötä. Tällöin tehohoidon kapasiteettia voitaisiin tarvittaessa nostaa ilman, että siitä koituisi hoitovelkaa.
Säännöllinen täydennyskoulutus vaatii, että töissä on koko ajan enemmän väkeä kuin perustehtävien suorittamiseen tarvitaan. Tällainen varautuminen voi onnistua paremmin uudessa sotessa, kun valtio alkaa rahoittaa erikoissairaanhoitoa.
Oppi 3: Viruksen torjunta paljasti kriisijohtamisen jäykkyyden
“Ei maata johdeta aveista, maata johtaa valtioneuvosto ja pääministeri erityisesti”
Koronatoimien jäykkyydet osoittavat, että kriisijohtamisen järjestelmä kaipaa tehostamista. Nyt kitkaa on ollut niin ylä- ja alaportaan välillä kuin yläportaan sisälläkin.
– Kaikenlaista kähinää ja sekaannusta, valtioneuvoston virkamies kuvaa.
Sosiaali- ja terveysministeriö on sanonut rajoituksista yhtä, aluehallintovirastot (avit) toista. Aveilla on lainmukainen toimivalta, mutta ministeriö vastaa asiasta poliittisesti.
Ylätasolla on näyttänyt ajoin siltä, että muu hallitus seuraa sivusta, kun peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) ja sosiaali- ja terveysministeriö torjuvat tartuntatautia.
Perinteisesti Suomen kriisijohtaminen on perustunut siihen, että kriisit ovat alakohtaisia. Poliisi hoitaa pankkiryöstöt, pelastuslaitos onnettomuudet, terveydenhuolto influenssat.
Järjestelmä sopii huonosti kriiseihin, jotka vaikuttavat nopeasti koko yhteiskuntaan.
Normaaliajan toimivaltainen viranomainen ei ole välttämättä sopiva taho hoitamaan asiaa kriisioloissa. Se selvisi Helsinki-Vantaan lentokentällä maaliskuussa 2020.
Hallitus oli linjannut, että epidemia-alueilta tulevat matkustajat asetetaan kahden viikon karanteeniin. Pian ihmeteltiin, miksi he jatkavat matkaansa julkisessa liikenteessä.
Mikään lentokentän monista viranomaisista ei vastannut matkustajien ohjaamisesta. Lain mukaan tehtävä kuuluu kunnalle.
Ongelma ratkaistiin valtioneuvoston turvallisuusjohtajan johdolla. Matkustajille tarjottiin lentokentällä valtion kyyti tai karanteenimajoitus.
– Jos hallitus voisi päättää maahantulevien pakkotestauksesta rajalla, se päätös olisi jo tehty, pääministeri Marin sanoi maaliskuussa 2021 Ylen Ykkösaamussa.
Hallitusta arvosteltiin siitä, ettei virusta kyetty pysäyttämään rajoille. Marin huomautti, että toimivalta pakkotestauksessa rajoilla kuuluu aluehallintoviranomaisille ja kunnille.
– Tarvitsisimme pandemiaa varten aivan erilaisen lainsäädännön, valmiuslain tyyppisen lainsäädännön, joka keskittäisi valtaa ja antaisi paremmat työkalut hallitukselle toimia, Marin sanoi.
Samankaltaisia ajatuksia on muun muassa valtioneuvoston korkeilla virkamiehillä.
– Ei maata johdeta aveista, maata johtaa valtioneuvosto ja pääministeri erityisesti. Lainsäädännön pitäisi mahdollistaa, että kriisissä maata voidaan johtaa keskitetysti, valtioneuvoston virkamies sanoo.
Demokratiassa ja oikeusvaltiossa kriisijohtamisen tehokkus täytyy sovittaa tietysti yhteen ihmisten perusoikeuksien suojan kanssa.
Oppi 4: Kriisin kokonaisvaikutuksia tulisi arvioida enemmän
“Kukaan ei katso helikopteriperspektiivistä yhteiskunnan kokonaisetua”
Monen tahon mielestä pandemian kriisijohtamisen ongelmat näkyvät myös siinä, että koronatoimien kokonaisvaikutuksia on arvioitu liian vähän.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu koronarajoitukset ja -ohjeet koko maahan, aluehallintoviranomaisille ja sairaanhoitopiireille.
STM:ssä korostetaan, että kansalaisten terveys on ollut pandemian hoidossa etusijalla.
Ongelmana pidetään sitä, että ministeriö on jättänyt liian vähälle huomiolle toimien kokonaisvaikutukset, muun muassa yrityksiin, lapsiin ja terveydenhuoltoon.
– Vaikka yksi ministeriö valmistelee, kaikki näkökulmat tulisi ottaa huomioon ja kaikkien olla tiiviisti mukana, hallituspuolueen keskeinen poliitikko sanoo.
Myös terveydenhuollon asiantuntijat ovat kaivanneet enemmän kokonaisnäkemystä koronatoimien vaikutuksista.
– Mitä tarkoittaa, että 7-vuotias ei ole koulussa vuoteen tai yliopisto-opiskelut aloittanut ei näe opiskelutovereitaan puoleentoista vuoteen? Tällaista arviointia olisi ollut hyvä tehdä jo viime syksynä, THL:n Mika Salminen sanoo.
Viiden sairaanhoitopiirin infektioylilääkärit lähettivät elokuussa 2021 stm:lle kirjeen, jossa ministeriötä arvosteltiin valtakunnallisen strategian valmistelun hitaudesta ja kykenemättömyydestä kuunnella asiantuntijoita.
Johtavien lääkäreiden mukaan ministeriö esimerkiksi muutti tänä syksynä testaus- ja jäljitysohjeitaan liian hitaasti kentän viesteistä huolimatta. Massiivinen testaus ja jäljitys veivät liikaa resursseja eikä ollut epidemian torjunnassakaan enää tehokasta.
HUS:n johtava infektioylilääkäri Asko Järvinen oli yksi kirjeen allekirjoittaneita.
– Kun tilanne vakiintuu, pitäisi siirtyä enemmän paikalliseen vakiintuneempaan toimintamalliin, Järvinen sanoo Ylelle.
Oppi 5: Rajoitusten tulisi kohdella kaikkia yhdenvertaisesti
“He ovat uhrautuneet muiden puolesta, ei siitä mihinkään päästä”
Rajoitusten tulisi kohdella yhdenvertaisesti eri aloja. Erityisesti lain ja rajoitusten vaikutusarvioiden puutteet ovat johtaneet eri alojen eriarvoiseen kohteluun.
– He (tapahtuma- ja kulttuuriala) ovat uhrautuneet muiden puolesta, ei siitä mihinkään päästä, THL:n Mika Salminen sanoo Ylelle.
Suomalaiset ovat hyväksyneet, että epidemian estämiseksi tarvitaan koviakin rajoituksia.
Monet rajoitukset ovat kuitenkin sotineet pahasti maalaisjärkeä ja oikeustajua vastaan.
Kun koulut ja lasten harrastukset ovat olleet suljettuina, aikuiset ovat voineet käydä baareissa. Kauppakeskus ja linja-auto ovat voineet olla täynnä, mutta elokuviin tai hautajaisiin on päässyt vain muutamia ihmisiä.
THL:n Mika Salminen totesi viime keväänä, että tapahtuma- ja ravintolarajoitusten välistä epäsuhtaa ei voi perustella terveysturvallisuudella.
Epäsuhta on johtunut erityisesti siitä, että ravintoloiden sulkemisesta on säädetty omalla laillaan, muita koronarajoituksia tartuntautilailla. Hallitus on päättänyt ravintoloiden sulkemisesta, aluehallintovirasto muista rajoituksista.
On myös epäilty, että ravintola-ala on vahvempi lobbaaja kuin tapahtuma-ala.
Ministeriössä ajateltiin, että päätös ravintoloiden sulkemisesta on liian iso aluehallintovirastojen harteille, koska ravintoloitsijoiden paine voisi käydä niille liian kovaksi. Näin asiaa selitti STM:n hallitusneuvos Ismo Tuominen Suomen Kuvalehdessa.
Kyse ei ole siitä, että ravintoloiden olisi pitänyt kärsiä enemmän, niidenkin menetykset ovat valtavat. Näin voimakkaiden rajoitusten tulisi vain kohdella yhdenvertaisesti eri elinkeinoja.
Muuten yhteiskuntaan luodaan oikeutettua epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Se voi jättää kriisistä pitkän jäljen tulevaisuuteen.
Oppi 6: Pandemiaa tulisi hallita kohdennetusti
“Tuntuu siltä, että rajoituksia on ohjannut laki, ei vaikuttavuus. Rajaamistoimet on ollut helpompi kohdentaa kouluihin kuin baareihin ”
Seuraavaa mahdollista pandemiaa olisi hallittava kohdennetummin kuin nyt. Se edellyttää tartuntatautilain uudistamista ja eri rajoitusten vaikuttavuuden tutkimista.
Kaikki myöntävät, että koronarajoitukset eivät ole olleet aina kovin hyvin kohdennettuja ja vaikuttavia. Esimerkkinä siitä ovat koulujen ja lasten harrastusten sulkemiset.
Aluksi tartuntatautilailla kyettiin sulkemaan vain julkisia tiloja ja yleisötilaisuuksia. Vaikuttavuus ei ole myöhemminkään ohjannut rajoituksia kovin johdonmukaisesti.
– Tuntuu siltä, että rajoituksia on ohjannut laki, ei vaikuttavuus. Rajaamistoimet on ollut helpompi kohdentaa esimerkiksi kouluihin kuin baareihin, Lapin aluehallintoviraston ylijohtaja Kaisa Ainasoja sanoo.
Suomessa on ollut silti varsin suuri yksituumaisuus koronan torjunnan isosta linjasta. Laajoilla rajoituksilla on suojeltu koko väestöä vakavalta taudilta, terveydenhuollon kapasiteettia ja taloutta vielä nykyistä suuremmilta vahingoilta.
Ison linjan on kyseenalaistanut pandemian alusta alkaen ainakin kaksi professoria, Helsingin yliopiston infektiotautiopin emeritusprofessori Heikki Peltola ja Aalto-yliopiston tuotantotalouden professori Paul Lillrank.
He sanovat, että toteutetulla linjalla on saatu aikaan suhteettoman paljon haittoja saavutettuun terveyshyötyyn nähden.
– Meidän olisi pitänyt jo puolitoista vuotta sitten satsata enemmän vanhusten ja perussairaiden suojeluun eikä yrittää koko väestön suojelua, emeritusprofessori Heikki Peltola sanoo Ylelle.
Toteutetun koronalinjan takana seisovat sanovat, että pelkkä iäkkäiden ja perussairaiden suojelu olisi ollut hyvin vaikea toteuttaa. Sillä olisi otettu iso riski selvästi suuremmasta kuolleisuudesta ja tehohoidon ylikuormittumisesta.
Epidemian kuluessa on silti saatu erityisesti tartunnanjäljityksestä tietoa, jonka avulla rajoitusten tarkempi kohdentaminen on ollut mahdollista. Esimerkiksi koulujen sulku oli ehkä perusteltu keväällä 2020 tiedon puutteen ja varovaisuuden vuoksi, mutta tuskin sen jälkeen.
– Alussa ei ollut vaihtoehtoa, oli viisasta painaa jarru lattiaan. Tiedon ja välineiden lisäännyttyä rajoitukset ovat olleet epäsuhtaisia. Rakastuttiin rajoituksiin ja kohdeltiin elinkeinoelämää epäoikeudenmukaisesti, Kainuun pandemiapäällikkö Olli-Pekka Koukkari sanoo.
Oppi 7: Kriisiin meno on helpompaa kuin ulostulo
“Täydellinen ennakointi ei ole mahdollista, mutta kyllä koronapassin olisi voinut tehdä takataskuun”
Pitkittynyt pandemia on osoittanut, että ulostuloa kriisistä pitää alkaa valmistella saman tien kun kriisiin mennään.
– Koronapolitiikka on ollut reagoivaa, ei ennakoivaa. Päätöksiä on tehty vasta, kun paine julkisuuden tai kansalaisten taholta on riittävän kovaa, Suomen yrittäjien hallituksen puheenjohtaja Petri Salminen sanoo.
Monet ottavat koronapassin esimerkiksi hallituksen ennakoimattomasta koronapolitiikasta. Hallitus ei katsonut sitä tarpeelliseksi keväällä 2021.
– Täydellinen ennakointi ei ole mahdollista, mutta koronapassi olisi voitu ennakoida. Sen olisi voinut tehdä takataskuun, THL:n johtaja Mika Salminen sanoo.
Koronapassia ajoi muun muassa tapahtuma-ala, jotta kesän tapahtumia oltaisiin voitu järjestää rajoitustenkin aikana. Pääministeri Marin vastusti keväällä koronapassia.
– Jokainen voi ajatella itse, haluaako sellaisen yhteiskunnan, jossa palveluita saavat käyttää vain rokotetut. Oletamme, että mikäli rokotemäärät toteutuvat, pystymme aikuisväestön rokottamaan kattavasti kesän aikana. Tästä näkökulmasta passin tekeminen ei ole ajankohtaista, pääministeri sanoi eduskunnassa huhtikuussa 2021.
Kesä ei mennyt hallituksen ennakoimalla tavalla, ja syksyllä koronapassi otettiin käyttöön.
Monet nostavat Tanskan mallimaaksi ennakoivasta politiikasta. Siellä panostettiin laajaan ilmaiseen väestön testaukseen jo viime vuonna, ja koronapassi otettiin käyttöön viime keväänä.
THL ehdotti jo kesällä 2020, että Suomi voisi ottaa testauksessa mallia Tanskasta. Laitoksen mukaan Tanskan malli olisi pitkällä aikavälillä halvempi kuin yhteiskunnan sulkeminen.
Ehdotus ei ottanut Suomessa tulta.
Hallituspuolueen keskeinen poliitikko sanoo, että hallitus on käyttänyt liikaa aikaansa “nippeleihin” ja strateginen ajattelu on jäänyt liian vähälle.
Monien mielestä presidentti Niinistön pandemian alussa esittämä “koronanyrkki” olisi auttanut myös kriisin ennakoivassa hoidossa.
– Hyvin koottu kriisiryhmä kartoittaa ongelmat, hankkii tiedot, kerää julkisen ja yksityisen osaamisen ja esittää sitten maan hallitukselle tilannekuvaa ja ehdottaa toimenpiteitä, presidentti kirjoitti hallitukselle 26. maaliskuuta 2020.
Oppi 8: Viranomaisten viestintää vastustettu ennennäkemättömästi
“Kriisin pitkittyessä viestinnästä on puuttunut emotionaalinen tuki”
Pitkittynyt kriisi, tietyt kohderyhmät ja viranomaisten viestinnän näkyvä kyseenalaistaminen ovat luoneet suuria haasteita kriisiviestinnälle.
Viestinnän kokonaistulosta voi pitää sikäli hyvänä, että epidemia ei ole karannut käsistä ja enemmistön luottamus viranomaisiin on säilynyt hyvänä.
Se ei ole silti riittänyt. Melko pienetkin väestöryhmät ovat vaikeuttaneet epidemian hallintaa merkittävästi, kun viranomaisten viesti ei ole tavoittanut niitä tai vaikuttanut toivotusti.
Niin näyttää käyneen ainakin maahanmuuttajataustaisten, vierastyöläisten, rokotteita epäilevien ja nuorten kohdalla.
Maahanmuuttajataustaisilla ja vierastyöläisillä on ollut enemmän tartuntoja ja vakavia tauteja kuin valtaväestössä, ja he ovat ottaneet myös rokotteita vähemmän.
Esimerkiksi syyskuussa 2021 jopa puolet Uudellamaalla ja Turun seudulla sairaalahoidossa olleista koronapotilaista puhui äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.
Nuoret ovat ottaneet laiskemmin rokotteita, erityisesti koska tauti on heille varsin vaaraton.
Viranomaiset eivät ole silti laiminlyöneet viestintää maahanmuuttajille ja nuorille.
Lopputulos kuitenkin korostaa sitä, että yksi ylhäältä alaspäin tuleva viesti ei enää kriisissäkään toimi tai tavoita osaa kansasta. Tarvitaan muun muassa vertaisryhmien ja esikuvien viestintää.
Tarvitaan myös enemmän kulttuurista ymmärrystä kohderyhmän asenteista ja toiminnan syistä. Missä yhteyksissä ja ketkä niihin voivat parhaiten vaikuttaa. Miksi rokotevastainen informaatio vaikuttaa moniin enemmän kuin viranomaisten viesti?
Koronapandemia on ensimmäinen kriisi, jossa on näkyvästi kyseenalaistettu viranomaisten viestintä, erityisesti sosiaalisessa mediassa.
Ei tiedetä, miten rokotevastainen kampanjointi on vaikuttanut rokotteiden ottamiseen. Ilmiötä ei voi silti sivuuttaa. Missä määrin ja miten tällaiseen viestintään viranomaisten tulisi vastata?
Kriisin pitkittyessä kansalaisten kriisitietoisuuden ja resilienssin eli psyykkisen palautumiskyvyn ylläpitäminen vaativat viestinnältä erityistä taitavuutta.
– Viestinnästä on puuttunut emotionaalinen tuki, se miten kansalaisia rohkaistaan jaksamaan, viestinnän johtamisen professori Vilma Luoma-aho sanoo.
Kriisitietoisuuden ylläpitäminen urautui. Viranomaiset ja poliitikot käyttivät “olemme veitsenterällä” -ilmausta niin usein, että siitä tuli vitsi.
Oppi 9: Riskeistä ja kriiseistä on keskusteltava perusteellisesti
“Maailma on täynnä erilaisia tauteja”
Pandemian jälkeen on keskusteltava siitä, millaisia kriisejä voimme kohdata ja millaisia riskejä yhteiskunnassa hyväksyä.
Pitkittynyt kriisi ja koronarajoitukset ovat herättäneet kriittisen kysymyksen.
Miksi yhden terveysuhan torjumiseen käytetään niin valtavasti resursseja, kun samaan aikaan hyväksytään, että meillä kuolee jatkuvasti paljon ihmisiä esimerkiksi itsemurhiin, liikenteessä, alkoholin käytön seurauksena, jopa tavalliseen influenssaan?
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki kysyi Lääkärilehdessä viime joulukuussa, saako korona maksaa mitä tahansa.
THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek sanoi Ylen A-studiossa kesäkuussa 2021, että Suomessa pitäisi käydä arvokeskustelu siitä, millaisen koronariskin kanssa olemme valmiita elämään.
– Maailma on täynnä erilaisia tauteja. Miksi korona olisi sitten se, joka meidän täytyy täysin eliminoida, kun näyttää siltä, että se ei edes ole täysin eliminoitavissa, Nohynek sanoi.
Pandemian jälkeen on tarve laajemmalle keskustelulle riskeistä ja kriiseistä.
Millaisia riskejä jätämme yksilöiden vastuulle, ja milloin yhteiskunnan on puututtava peliin?
Miten se riskitaso määritellään, jolloin valtion on ryhdyttävä hallitsemaan riskiä ja oikeutetaan esimerkiksi perusoikeuksien rajoittaminen?
Nyt rajoitustoimet laukaisi erityisesti se, että Covid 19 -virustaudin arvioitiin uhkaavan koko terveydenhuollon kapasiteettia.
Uusia pandemioita voi tulla. Nyt saatua tietoa voi hyödyntää myös muihin kriiseihin varautumisessa.
Monet ovat jättäneet koronarokotteen ottamatta. Jotkut ovat voineet maksaa siitä jopa hengellään. Rokottamaton voi aiheuttaa tartunnan, joka johtaa jonkun toisen kuolemaan.
Olisimmeko valmiita hyväksymään jossain tilanteessa koko kansan rokotuspakon?
Hengen ja terveyden suojelu on asetettu nyt usein toisen perusoikeuden, elinkeinon harjoittamisen edelle. On silti selvää, että mitä tahansa hintaa ei voida maksaa terveydenkään suojelusta.
Millä mittarilla yhteiskunnan hyväksymä hinta terveysuhkien torjumisesta voidaan ja pitäisi arvioida?
Lue lisää:
HUSin Eeva Ruotsalainen: Rajoituksia olisi pitänyt purkaa hallitummin