Kun miesten sprintin MM-mitaleista hiihdettiin Lahdessa vuonna 2017, yksi aikakausi päättyi. Ensi kertaa sitten vuoden 2007 arvokisojen palkintopallilla ei ollut kumpikaan Norjan supersprinttereistä, Petter Northug tai Ola Vigen Hattestad. Vaikka kaksikko haali mitaleja, yhtäaikaa heidät nähtiin podiumilla vain Falunin MM-kisoissa 2015.
Lahdessa 2017 palkintokorokkeella juhlivat täysin uudet miehet, kun potin korjasi italialainen Federico Pellegrino ennen Venäjän Sergei Ustjugovia ja Norjan Johannes Hösflot Kläboa.
Tuosta finaalista tähän päivään kaikki miesten sprintin mitalit ovat menneet kyseisten maiden urheilijoille. Viidestä viime arvokisasta vain vuoden 2021 Oberstdorfin MM-finaali päättyi norjalaisten kolmoisvoittoon, mutta kaikissa muissa finaaleissa mitaleilla ovat olleet Kläbo ja Pellegrino – aina eri venäläisnimen kanssa.
Tätä taustaa vasten Joni Mäen tiistainen neljäs sija Pekingin olympiafinaalissa on kovaa valuuttaa. Eroa pronssia vieneeseen venäläiseen Aleksandr Terentjeviin jäi lopulta 71 sadasosaa.
Kläbo teki historiaa
Pekingin olympiafinaalissa kaava oli tuttu. Vaikka Pellegrino jäi Kläbosta vain 0,26 sekuntia, norjalaisen ei tarvinnut edes turvautua venytykseen maaliviivalla. Sama on toistunut nyt neljissä arvokisoissa putkeen: Pyeongchangin olympialaisissa 2018, Seefeldin 2019 ja Oberstdorfin 2021 MM-kisoissa sekä nyt Pekingissä.
Saavutus on häkellyttävä, kun ottaa huomioon sprintin arvaamattomuuden. Käytännössä yksikin kilpakumppanin epäonnistunut sauvanisku tai kaistanvaihto riittää pilaamaan koko kilpailun. Tiistaina tämän saivat kokea karvaalla tavalla Lauri Vuorinen ja Jasmi Joensuu.
Kläbo on hiihtänyt nyt arvokisoissa 15 erävaihetta putkeen ilman haavereita. Hänen taktinen ja tekninen monipuolisuutensa tulivat tiistaina jälleen esiin kaikin mahdollisin tavoin: tulokseen ei vaikuttanut, lähtikö Kläbo stadionille tuovaan laskuun ensimmäisenä tai viimeisenä.
Katso alla olevasta videosta miesten sprintin loppuhuipennus.
Pekingin finaali oli Kläbon tapauksessa monin tavoin merkityksellinen. Hänestä tuli vasta historian yhdeksäs hiihtäjä, joka on onnistunut puolustamaan olympiavoittoaan.
Samalla Kläbosta tuli ensimmäinen mieshiihtäjä, joka on pystynyt puolustamaan olympiakultaansa ja voittamaan välissä kaksi MM-kultaa. Naisissa vastaavaan neljän suoraan yhdessä lajissa on yltänyt vain Marit Björgen, yhdistelmäkilpailuissa vuosina 2010–2014.
Björn Dählie oli voittamaton takaa-ajossa niin Albertvillen olympialaisissa 1992, Falunin MM-kisoissa 1993 ja Lillehammerin olympialaisissa 1994, mutta neljän suoraan hänkään ei pystynyt.
Yhdeksi suurimmista
Kläbon kaltainen dominointi hiihdon herkimmässä lajissa on asia, joka nostaa hänet varteenotettavaksi kandidaatiksi pohdittaessa kaikkien aikojen hiihtäjää. Siihen titteliin Kläbolta vaaditaan kuitenkin vielä paljon, sillä toistaiseksi henkilökohtaisissa voitoissa Kläbon kaksi kultalaattaa ovat kevyttä kauraa.
Dähliellä henkilökohtaisia olympiavoittoja on kuusi ja Björgenilläkin viisi. Jälkimmäisen eduksi mainittakoon, että CV:stä löytyy enemmän variaatiota, sprintistä aina 30 kilometriin.
Kuten Björgenin tapauksessa, Kläbonkaan kapasiteetti ei rajoitu vain sprinttiin. Aleksandr Bolshunovin esitys Pekingin yhdistelmäkilpailussa oli kuitenkin sitä luokkaa, että tiistain jälkeen Kläbo ei lähde voittajasuosikkina yhdellekään henkilökohtaiselle matkalle.
Norjan joukkuepanos on ollut Pekingin koronakaaoksen keskellä myös siinä määrin vaisu, ettei maa lähde ennakkosuosikkina sille tutun vahvoihin viesteihinkään. Vaikka Kläbon kultajuhlat jäisivät Pekingissä tähän, hän on vain 25-vuotias. Toisin sanoen vasta lähestymässä hiihtäjän ihanneikää.
Norjan mieshiihdon taso huomioiden voidaan jo nyt sanoa, että Kläbo eläköityy aikanaan todennäköisesti kaikkien aikojen eniten olympiakultia voittaneena hiihtäjänä. Henkilökohtaiset distanssimatkat määrittävät, voidaanko hänet nostaa lajinsa suurimmaksi.
Lue lisää: