Venäjän presidentti Vladimir Putin lupasi eilen perjantaina, että Venäjä täyttää kaikki taloudelliset velvoitteensa ulkomaille. Kyse on ennen kaikkea öljyn ja kaasun viennistä.
Keski-Euroopan ei siis tarvitse pelätä jäätyvänsä viimeisten talvipakkasten aikana. Oliko tämä Putinilta sovitteleva ele?
Kaikkea muuta.
Öljyn ja kaasun vienti Eurooppaan on Venäjälle erittäin tuottoisa tulonlähde.
Ostamalla öljyä ja kaasua Eurooppa siis rahoittaa Venäjän sotakonetta.
Aloittamalla sodan Venäjä on vieläpä roimasti nostanut omaa myyntikatettaan, sillä sekä öljyn että kaasun hinta on sodan takia kohonnut taivaisiin.
Vielä kaksi vuotta sitten EU-maiden kaasulasku Venäjälle oli koko vuodelle tasoitettuna keskimäärin 22 miljoonaa euroa päivässä.
Nyt talvella kaasulasku on luonnollisesti suurempi. Vuodenvaihteessa lasku oli Bruegel-ajatushautomon tutkijan Georg Zachmannin mukaan lähes 200 miljoona euroa päivässä.
Pari päivää sitten kaasulasku oli hänen laskelmiensa mukaan noussut peräti 660 miljoonaan euroon päivässä.
Pitkissä sopimuksissa hinta ei välttämättä nouse näin jyrkästi, joten aivan tällaista summaa Gazprom tuskin sentään kuittaa.
Joka tapauksessa näillä hinnoilla ja kulutuksella EU-maat rahoittavat siis Venäjää – ja epäsuorasti sen sotaa – sadoilla miljoonilla euroilla joka päivä.
Kun siihen lisätään päälle öljytienestit, voidaan puhua lähes miljardista eurosta päivässä – näin arvioi yhdysvaltalainen tutkija Simon Johnson.
Kärjistäen voisi jopa väittää, että öljy- ja kaasuriippuvaiset länsimaat ovat palkinneet Venäjän sodan aloittamisesta, koska ne eivät ole tinkineet kulutuksestaan, vaan maksavat Venäjälle entistä tuhdimpia euronippuja.
Lännen linjanmuutoksesta on näkyvissä korkeintaan jaloja aikeita.
Venäjälle määrätyt maksuliikenteen rajoitukset eivät koske öljy- ja kaasubisnestä, koska Eurooppa ei niin halunnut. Venäjä puolestaan ei ole määrännyt öljy- ja kaasutoimituksille vastapakotteita, koska raha kelpaa sille jatkossakin. Sotiminen ei ole halpaa.
Mikä on Suomen osuus tästä rahavirrasta?
Lasketaanpa. Johtaja Antti Paananen Energiavirastosta kertoo Ylelle, että esimerkiksi eilen perjantaina Suomeen virtasi Venäjältä maakaasua noin 72 000 megawattitunnin edestä.
Yksi megawattitunti kaasua maksoi markkinoilla perjantaina noin 88 euroa. Lasku yhdeltä päivältä näytti siis olevan reilut kuusi miljoonaa euroa.
Määrät ja hinnat vaihtelevat päivittäin, eikä sovittu hinta välttämättä ole markkinahinta, joten kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä ei voi tehdä.
Kuitenkin, jos Suomi pärjäisi ilman Venäjältä tuotavaa kaasua, nuokin miljoonat olisivat poissa yksinvaltaisen maan tuloista. Venäjän valtio on nimittäin Gazprom-yhtiön suurin omistaja.
Venäläisen maakaasun vaihtaminen muihin energianlähteisiin on Huoltovarmuuskeskuksen mukaan useimmiten hyvinkin mahdollista.
Suomi on jo vähentänyt kaasun käyttöään noin puoleen vuosikymmenessä. Lisäksi osa maakaasusta tulee nykyisin Baltiasta.
Ylen haastattelema Huoltovarmuuskeskuksen energia-asiamies Timo Vapalahti sanoo, että öljyn osalta raaka-aineen lähteen vaihtaminen onnistuu vielä helpommin.
Neste ilmoittikin kuluneella viikolla, että se on valtaosin korvannut venäläisen raakaöljyn muilla toimittajilla.
Venäläisestä energiasta pyritään irtautumaan muuallakin.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA on laatinut suunnitelman Euroopan vieroittamiseksi venäläisestä kaasusta. IEA:n mukaan nyt on toimittava nopeasti. EU:n suunnitelmia odotetaan lähiaikoina.
Muutoksen paine on nyt valtava. Sadat kansalaisjärjestöt kirkoista Greenpeaceen vaativat perjantaina koko maailmaa irtautumaan heti Venäjän fossiilisten polttoaineiden käytöstä.
Öljy- ja kaasunapanuoran leikkaamisella toki olisi myös vakavia seurauksia, kuten Ylen taloustoimittaja Elli-Alina Hiilamo analysoi.
Pitkällä tähtäimellä riippumattomuus Venäjästä on kuitenkin alkanut näyttää hyvinkin arvokkaalta tavoitteelta. Kaupan päälle tulisi puhtaampi energia.
Tämä analyysi on kymmenes sarjassa, jota Yle Uutiset jatkaa Venäjän hyökkäyksen ajan. Julkaisemme lyhyen mutta samalla syventävän ja asiayhteyksiä valaisevan analyysin joka päivä noin kello 12.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 6. maaliskuuta kello 23:een asti.