Yhteinen koti Sotkamossa
Ukrainasta sotaa pakenevat saavat paljon apua venäjäksi, mutta sodan pitkittyessä osa voi kokea kommunikoinnin hyökkääjän kielellä vaikeaksi. Tapasimme ukrainalaisyhteisön, jossa arki pyörii kolmella kielellä.
Sotkamossa on yhteisö, johon kuuluu noin 100 ukrainalaista. Osa on pitkään Suomessa asuneita, osa vuoden 2022 aikana sotaa paenneita. He saavat Suomeen integroitumisessa apua muun muassa venäjää puhuvilta paikallisilta.
Kolmen perheen seurue saapui Sotkamoon maaliskuussa sotaa pakoon. Mukana oli myös lapsia, joiden äiti, Natalia Borovyk oli jo töissä Suomessa.
Seurue tuntee toisensa ennestään ja on kotoisin Haivoronin kaupungista, joka sijaitsee Kiovan ja Odessan välissä. Nyt kolme perhettä jakaa yhteisen kodin Sotkamossa.
Natalia Borovyk työskenteli kausityöntekijänä vuosia, ja vuonna 2021 hän jäi asumaan Suomeen. Borovykilla on vakituinen työ siivousalan yrityksessä, ja hän perheineen asuu eri talossa kuin muut perheet.
Sodan alettua Borovykin lapset, sisko ja ystävät lapsineen pakenivat Sotkamoon. Lapset Matviy, Olexandra ja Mariia Borovyk saapuivat Suomeen muiden perheiden kanssa maaliskuussa 2022.
Olena Odnorozhenko on kakkutaiteilija ja Natalia Borovykin sisko. Hän on ensimmäistä kertaa Suomessa, samoin kuin lapset Varvara ja Makar Odnorozhenko.
Natalia Hodovanets on ammatiltaan teurastaja ja ollut aikaisemmin kausityöntekijänä Kuopiossa, Kuhmossa ja Paimiossa. Muut yhteisön aikuiset ovat hänen ystäviään. Kuvassa myös lapset Mikhailo Hodovanetsin ja Valeriia Motorniuk.
Olha Loshakova on kansantanssinopettaja, ja Natalia Hodovanetsin lasten kummi. Aikuisten mukaan lapsesta Evelina Loshakovasta tulee journalisti, koska hän on niin kiinnostunut toimittajista. Maxim Panchenko tekee ahkerasti lumitöitä.
Sotkamoon saapuneiden perheiden tavoin moni Ukrainasta sotaa pakeneva saa Suomessa apua venäjän kielellä. Sodan pitkittyessä osa voi kuitenkin kokea kommunikoinnin venäjäksi vaikeaksi.
Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:n mukaan pidempään sota-alueella olleet ja mahdollisesti traumatisoituneet ukranalaiset voivat trikkeröityä venäjän kielestä, koska se yhdistyy nyt hyökkääjään.
Jopa venäjänkielisille ukrainalaisille voi olla vaikeaa vastaanottaa apua venäjäksi.
Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry toivoo, että pakolaisten kieliavuksi palkattaisiin enemmän esimerkiksi englantia osaavia ukrainalaisia.
Venäläistaustainen Yana Kulyaeva auttaa Sotkamossa Ukrainasta saapuvia hoitamaan asioita venäjän ja suomen kielellä. Hän ei ole kohdannut haasteita taustansa vuoksi, eivätkä Sotkamossa asuvat ukrainalaiset koe venäjän kielen käyttöä vaikeaksi.
Olen auttanut laittamaan hakemuksen kouluun ja päiväkotiin, auttanut lääkärille soitossa ja käynyt kaupassakin.
Yana Kulyaeva
Natalia Borovykin tytär, viulistin uraa tavoitteleva Mariia Borovyk rakentaa tulevaisuuttaan Sotkamossa. Yana Kulyaeva auttoi Borovykin löytämään musiikkiopiston ja hakemaan Joensuun konservatorioon.
Viulu soi vielä eri tavalla kuin Ukrainassa, sillä se vasta totuttelee Suomen kuivempaan ilmastoon. Viulu tottuu muutokseen, mutta se kestää hetken.
Mariia Borovyk toivoo voivansa osallistua kesällä Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleille. Viulun soittokeikkoja on jo tulossa: hän soittaa huhtikuussa muun muassa paikallisessa lastentapahtumassa ja 60-vuotissyntymäpäivillä.
Yhteisön pienimpien kanssa ei puhuta sodasta. Kun Sotkamossa testattiin huhtikuun ensimmäisenä maanantaina väestöhälytysjärjestelmiä, lapset pelästyivät ääntä. He olivat kuulleet sen edellisen kerran sodan keskellä.
Yana Kulyaeva saapui Suomeen vuonna 1997. Kun Kulyaeva alkoi opiskella ravintola-alaa, hän ei puhunut sanaakaan suomea. Opettajat ja muut opiskelijat auttoivat, ja sanakirja oli vahvasti mukana.
Kulyaevan mielestä ihmisten tulisi antaa mahdollisimman nopeasti integroitua paikalliseen elämään, mahdollisuus tehdä töitä ja harrastaa. Näin hän itsekin oppi.
Sotkamossa yhteisöllisyys ulottuu Kulyaevan mukaan koko kuntaan. Montaa kertaa ei tarvitse kysyä, jos jotain tarvitsee.
Kun kysyin somessa, löytyisikö tarvikkeita Ukrainasta saapuville, seuraavana päivänä autoni oli täynnä.
Yana Kulyaeva
Meille ei ole olennaista, mitä kieltä puhutaan. Avun saaminen on ollut kaikkein tärkein asia.
Natalia Borovyk
Kaikkein tärkeintä apua saimme, kun lapseni ja muu seurue oli tullut Suomeen, ja minä ja mieheni sairastuimme koronaan. Suomalaiset ystävät ja ukrainalaiset hakivat heidät, antoivat ruokaa ja kutsuivat kotiinsa.
Natalia Borovyk
Olen tosi kiitollinen kaikille, jotka olivat matkalla auttamassa. Toivon, että voimme mahdollismman pian asua täällä Suomessa kaikki yhdessä, ukrainalaiset, suomalaiset ja venäläiset.
Mariia Borovyk
Olexandra Borovyk on piirtänyt kuvan perheen kissasta, joka asuu myös Suomessa. Kissan nimi on Kaila, ja se saapui Suomeen Valko-Venäjältä vuonna 2021.
Arkipäivinä yhteisön lapset käyvät päivisin koulua Teamsin välityksellä, opettajat ovat Ukrainassa. Iltaisin perhe ulkoilee ja valmistaa ruokaa yhteistä ateriaa varten.
Sitten he kokoontuvat yhteen ison pöydän ääreen syömään, lapset ja aikuiset.
Minulla on ikävä kotiin, mutta uskon, että täälläkin minulla voi olla hyvä elämä.
Mariia Borovyk
Tekijät
Teksti:Siiri Pohjoinen
Kuvat ja videot :Timo Sihvonen
Julkaistu 12.4.2022 5:32