Kun tämä artikkeli julkaistaan, Pertti Jalkanen on hiihtämässä.
Joensuun Rantakylässä asuva eläkeläinen on tänä talvena lähtenyt ladulle lähes joka aamu, säällä kuin säällä. Lauantaina 16. huhtikuuta ohjelmassa pitäisi olla 73 kilometrin lenkki.
– Se on vähän enemmän kuin normaalisti, mutta synttäreiden kunniaksi pitää tempaista, samana päivänä 73 vuotta täyttävä Jalkanen virnistää.
Tavallisesti Jalkanen hiihtää niin kauan kuin hänestä tuntuu mukavalta. Keskimääräinen lenkin mitta on 61,5 kilometriä ja kesto rapiat kuusi tuntia.
Hiihtokauden kokonaiskilometrit ylittivät alkuviikosta 11 000 kilometriä. Se vastaa noin kymmentä matkaa Hangosta Nuorgamiin eli Suomen eteläpäästä pohjoispäähän.
– Päätin syksyllä, että kokeilen rajojani tässä hommassa. Tarkoitus oli hiihtää 10 000 kilometriä, mutta se täyttyi jo tammikuussa, Jalkanen kertoo.
– Nyt uusi tavoite on 12 000 kilometriä. Kyllä se näillä lumilla todennäköisesti täyttyy, hän uskoo.
12 kertaa himohiihtäjän vuosisaldo
Kymmenisen vuotta sitten paikalliselta lukkotehtaalta eläköitynyt Jalkanen elää nyt kuudetta “hulluttelutalveaan”. Miehen tavoitteena on ollut lisätä hiihtämiensä kilometrien määrää vähä vähältä, vuosi toisensa jälkeen.
Ulkoilujärjestö Suomen Ladussa joensuulaisen nykyisiä matkalukemia pidetään poikkeuksellisina.
– Vuonna 2018 tehdyn kyselyn mukaan suomalaiset hiihtoharrastajat hiihtävät keskimäärin sellaiset pari-neljäsataa kilometriä talvessa. Aktiiviharrastaja pääsee helposti 500 kilometriin, viestintäpäällikkö Panu Könönen kertoo.
Könönen määrittelee himohiihtäjäksi jokaisen, joka sivakoi yli tuhat kilometriä talvessa. Kymmenkertaisesti tuon matkan hiihtäviä hän uskoo olevan vain muutama koko maassa. Yksi heistä on posiolainen Esa Mursu, jonka häkellyttävät hiihtoluvut ovat kantautuneet myös Pertti Jalkasen tietoon.
– Se, että joku on hiihtänyt 12 000 kilometriä aiemmin, on hienoa. Siitä saa intoa kokeilla samaa itsekin, Jalkanen sanoo.
Lenkille säällä kuin säällä
Viime joulukuussa Jalkasen hiihtoharrastus saavutti uuden, häkellyttävän rajapyykin. Hän sai täyteen maapallon ympärysmitan eli 40 000 kilometriä.
Luku täyttyi viidessä ja puolessa talvessa.
– Moni epäilee, miten kukaan voi hiihtää näin paljon. Minun kohdallani epäilyksiä lisää ruumiinrakenteeni, joka ei ole mitenkään erityinen. Mutta kaikki lenkit ovat ylhäällä GPS-datan kera, himohiihtäjä kertoo älypuhelintaan näyttäen.
Jalkasen mukaan yli 10 000 kilometrin lukuihin pääseminen vaatii säännöllisyyttä, johon työssä käyvillä on ani harvoin mahdollisuuksia. Lenkille on lähdettävä joka päivä ja suksilla on vietettävä neljästä kuuteen tuntia.
Hän itse on hiihtänyt tänä talvena niin räntäsateessa kuin paukkupakkasessakin. Läheskään joka kerta luistossa ei ole ollut kehumista.
– Kilometrien sijaan ihmisten pitäisi epäillä tunteja, joita tähän käytän! Marraskuussa jätin yhden hiihtopäivän välistä, kun oli muuta menoa. En olisi silloin ehtinyt hiihtää yli 30 kilometriä, mikä on näille tavoitteille minimimatka, Jalkanen juttelee.
Ennen kaikkea elämäntapa
Mutta onko näin suurissa hiihtomäärissä mitään järkeä? Siihen ei osaa vastata Jalkanen eikä Suomen Ladun Könönenkään.
Kummaltakin kysytään asiasta aika ajoin.
– Uskon, että noin paljon hiihtävät tietävät kyllä, mikä on oikeanlaisen ravinnon ja riittävän levon merkitys. Siksi en näe ilmiössä vaaraa, Könönen pyörittelee.
Jalkaselle kestävyysliikunta on elämäntapa, jolta hän kokee saavansa paljon. Tärkein yksittäinen seikka on lenkin jälkeinen hyvä olo.
– Päivällä ruoka maistuu ja illalla uni tulee hyvin. Kun vaimokaan ei vastusta, niin miksipä en hiihtäisi, hän lohkaisee.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 17.4. klo 23 saakka.
Lue myös:
Miksi lunta on näin valtavasti vielä huhtikuussa? Näin vastaa Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi