Lintujen viserrys täyttää tienoon.
Lappeenrannan Pappilanniemen luonnonsuojelualueella on vielä rauhallista, kun Tiina Osmala astelee tottuneesti luontopolulta metsän puolelle. Hän kaivaa repustaan esiin pitkän mittanauhan, gps-laitteen, kiikarit sekä liudan tutkimuslomakkeita.
Tällä kertaa Osmala ei ole metsässä huvikseen, vaikka rakastaakin luonnossa liikkumista. Agendalla ovat mäntyjen rungoilla kasvavat jäkälät.
– Katson, mitä lajeja täällä kasvaa ja kuinka runsaina ne esiintyvät. Arvioin myös jäkälien vaurioastetta eli missä kunnossa ne ovat, selittääEurofins Ahma Oy:n ympäristöasiantuntijana työskentelevä Osmala.
Tutkittavia jäkälälajeja on yhteensä 12. Niiden avulla tutkitaan Etelä-Karjalan ilmanlaatua.
Osmalan mukaan jäkälät ovat hyviä mittareita ilmanlaadulle, koska ne ottavat ravinteet ja veden suoraan ilmasta ja sadevedestä sekä runkovalunnasta. Esimerkiksi jäkälien ulkomuoto muuttuu, jos ilmassa on paljon epäpuhtauksia kuten tehtaiden tai liikenteen päästöjä.
– Jäkäliin voi tulla vihertymiä tai mustuneita värjäymiä tai ne käpristyvät.Myös lajikoostumus kertoo ilmanlaadusta: mitä rikkaampaa lajisto on, sitä puhtaampaa yleensä ilmakin on. Kuormittuneimmilta alueilta runkojäkälät puuttuvat kokonaan ja rungoilla esiintyy lähinnä leväpeitettä.
Nyt kerättäviä tietoja verrataan kymmenen vuoden takaiseen, vastaavanlaiseen tutkimukseen. Tarkoituksena on selvittää, onko jäkälissä havaittavissa muutoksia, eli meneekö maakunnan ilmanlaatu parempaan vai huonompaan suuntaan.
Lupot ja naavat puuttuvat
Tutkimusaloja on Etelä-Karjalassa kaikkiaan 245. Ne sijaitsevat mäntyvaltaisilla metsäalueilla. Havaintopuiden on oltava riittävän kookkaita ja oksattomia ainakin kolmen metrin korkeudelle asti.
Jokaisella alalla on viisi tutkimuspuuta. Tutkijoita on kaksi.
– Yhdellä alalla kuluu aikaa yleensä noin puolesta tunnista tuntiin riippuen siitä, kuinka helppo sinne on päästä. Kyllä tässä saa painaa pitkää päivää, Tiina Osmala kertoo.
Joskus taas tutkijat ovat huomanneet, ettei koko tutkimusalaa ole enää olemassakaan. Tutkijat eivät voi estää tutkimuspuiden kaatamista. Tutkimuspuut on merkitty valkoisella maalilla, että tutkijoiden on helpompi löytää ne.
– Monta kertaa, kun olen saapunut havaintopaikalle, tilalla on ollutkin hakkuuaukko. Silloin läheltä täytyy etsiä soveltuvaa männikköä, johon pystyy perustamaan uuden alan.
Osmalan mukaan Etelä-Karjalan alueella on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana todella paljon avohakkuita.
Uusien alojen perustaminen vie oman aikansa. Tulokset eivät myöskään ole yhtä hyvin vertailtavissa edellisiin tutkimustuloksiin, kun joudutaan käyttämään uusia tutkimuspuita.
Kenttätyöt alkoivat Etelä-Karjalassa toukokuussa. Tutkimuksesta tehdyn raportin on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä ja varsinaisia tuloksia esitellään ensi vuoden alussa.
– Isoimpien kaupunkien läheisyydessä on huomattavissa, että lajisto on selvästi köyhempää ja täältä löytyy kuormitusta kestäviä lajeja suhteessa enemmän kuin puhtaammilta alueilta, Osmala sanoo.
Esimerkiksi viiden kilometrin säteellä Lappeenrannan keskustasta sijaitsevalta Pappilanniemen luonnonsuojelualueen havaintopaikalta puuttuvat kokonaan pensasmaiset runkojäkälät kuten lupot ja naavat.
– Ne ovat juuri niitä ilman epäpuhtauksille herkimpiä lajeja.
Osa yhteistarkkailua
Jäkälätutkimuksia on tehty Etelä-Karjalassa 1980-luvun lopulta lähtien. Alueen kuntien tilaama jäkäläkartoitus on osa ilmanlaadun yhteistarkkailua.
– Ilmanlaadun mittaukset kertovat pitkän ajan trendistä isolla alueella. Näillä haetaan laajempaa, valtakunnallista näkökulmaa ilmanlaadun tilasta, selittää ympäristötarkastaja Arto Ahonen Imatran seudun ympäristötoimelta.
Ahosen mukaan esimerkiksi liikenteen päästöihin on helpompi puuttua valtakunnallisella tasolla kuin paikallisesti. Tuloksista on kuitenkin myös kuntien tasolla hyötyä.
– Niillä voidaan tarkkailla esimerkiksi tehtaiden päästöjen vaikutusta tehtaiden lähialueiden ilmanlaatuun.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 17.6. kello 23:een saakka.
