Vuonna 1819 syntyi Brännasin kylään Västerbotteniin Stina Larsdotter, joka jo nuoruudessaan kasvoi kasvamistaan. Larsdotterista tuli kuuluisa, sillä hän oli yli kaksi metriä pitkä.
Vain 18-vuotiaana Stuor-Stinana tunnettu Larsdotter päätyi Tukholmaan, jossa häntä esiteltiin kuin näyttelyeläintä. Ruotsissa hänet tunnettiin nimellä Långa-lappflickan, joka tapasi muun muassa Ruotsin kuninkaan.
Larsdotteria esiteltiin erilaisissa näyttelyissä niin pitkin Ruotsia kuin myös muualla Euroopassa. Myös tutkijat osoittivat suurta kiinnostusta Larsdotteria kohtaan jo tämän elinaikana.
Larsdotter kuoli 35-vuotiaana, muttei saanut vuottakaan haudan rauhaa, kun hänen ruumiinsa kaivettiin ylös tutkimustarkoituksiin. Ruotsin Karoliinisen instituutin tutkijat tutkivat tuolloin myös muita saamelaisvainajien jäänteitä.
Larsdotterin jäänteiden luultiin kuitenkin tuhoutuneen Karoliinisen instituutin suurpalossa Tukholmassa 1800-luvun lopussa. Nyt jäänteet ovat löytyneet instituutin arkistoista, kertoo SR ja SVT Sápmi.
Jäänteitä toivotaan palautettavaksi Saamenmaalle
Jäänteiden löytyminen oli mullistava uutinen Larsdotterin sukulaisille ja saamelaisyhteisölle.
– En uskonut sitä todeksi. Olemme aina kuulleet, että hänen jäänteensä paloivat ja katosivat. Niinpä se oli šokki ja samalla ilon kyyneleet valuivat, kun kuulin, että hänen jäänteensä ovat löytyneet, kertoo Malån saamelaisyhdistyksen puheenjohtaja Eva Stenberg Artursson SVT Sápmin haastattelussa.
Saamelaisyhdistys näkee, että nyt onkin aika tuoda Stina Larsdotterin luuranko takaisin kotiin.
– Mitä hän siellä Karoliinisessa instituutissa, sillä hänen kotinsa on täällä? Hän on saamelaisnainen Malåsta, hänen täytyy päästä kotiin omien vanhempien ja sisarustensa luokse, sanoo Stenberg Artursson.
Saamelaisvainajien hautoja kaivettiin ja saamelaisten jäänteitä kerättiin erilaisia rotututkimuksia varten 1800–1900 luvun vaihteesta toiseen maailman sotaan saakka. Viime vuosina saamelaisvainajia on haudattu uudelleen alkuperäisille asuinalueilleen niin Ruotsissa kuin myös elokuun alkupuolella Suomessa.
Saamelaisvainajien jäänteitä on yhä maailmalla tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa. Saamelaisyhteisö toivoo jäänteiden palauttamista.