Varsinaista laskiaista vietetään kuitenkin tiistaina. Laskiaistiistaita seuraava tuhkakeskiviikko merkitsee katumuksen päivää, ja tuolloin kristillisessa kirkkovuodessa alkaa Jeesuksen vaellus Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa.
Tuhkakeskiviikkona alkava paasto loppuu seitsemän viikon päässä olevana pääsiäisenä.
Ortodoksisessa kirkossa paasto kuitenkin alkaa jo tänä sunnuntaina, jota kutsutaan sovintosunnuntaiksi. Kirkossa tekstiilit vaihdetaan tummiin, ja pappi pyytää ehtoopalveluksessa kirkkokansalta anteeksi, kuten myös kirkkokansa toisiltaan. Ensimmäisen paastoviikon aikana kirkoissa luetaan myös Andreas Kreetalaisen katumuskanonia.
Tuhtien laskiaisherkkujen nauttiminen ennen paastoa juontaa juurensa katoliseen aikaan, jolloin lihan syönti jätettiin pois paaston ajaksi. Luterilaisessa kirkossa ei ole kuitenkaan painotettu lihasta luopumista paaston vuoksi.
Laskiaiseen kuuluva mäenlasku on Suomessa puolestaan korvannut etelän katolilaisten karnevaaleja, joista tunnetuimmat lienevät Rio de Janeiron karnevaalit. Karnevaali-sana juontaa espanjan kielisistä sanoista "carne vale", jotka merkitsevät hyvästiä lihalle.
Laskiaisena taiotaan ja ennustetaan
Laskiaiseen liittyy muiden vuotuisjuhlien tapaan paljon erilaisia taikoja, tapoja ja enteitä. Juhlapäivän taiat ja tavat ovat liittyneet erityisesti naisten töihin, kuten käsitöiden raaka-aineisiin ja karjanhoitoon.
Esimerkiksi pulkkamäessä on tavattu huutaa ”Pitkiä pellavia”. Sen jälkeen kelkan liu'un pituus ennakoi, kasvaisivatko pellavat pitkiksi kesällä.
Enteiden ja taikojen tärkeyttä laskiaisena on korostanut osaltaan se, että laskiaisen tienoilla on vietetty myös muinaiseurooppalaista vuodenvaihdetta.
Laskiainen-nimen alkuperää on myös arvuuteltu. Osa kielentutkijoista katsoo, että sana juontuu laskea-verbistä, sillä laskiaisesta lasketaan aikaa pääsiäiseen. Toisen suositun selityksen mukaan laskiaisena "laskeudutaan" paastoon.