Saha soi kaihoisasti keskiviikkona Yli-Iin Pahkakosken Pärrälässä, jonne oli kokoontunut Eläkeliiton Yli-Iin yhdistyksen jäseniä rantatapahtumaansa. Ruotsalaista Sandvikenia soitti Sulo Supe Räinä säestäjänään Raimo Paaso. Tähti ja meripoika ja Inarinjärvi soivat kaihoten kuin balalaikalla konsanaan. Eli juuri siten kun sahansoiton kuuluu kuuluakin.
Inarinjärven rannalla, jossa Räinä oli taannoin soittokeikalla, soitto toimi kuin entisellä veturinkuljettajalla kuuluu toimiakin. Siis kuin junan vessa.
- Voi että, kun ihmiset tykkäsivät. Siinä ympäristössä, mistä tämä laulu on tehty niin kyllä se kauniisti siellä soi, Räinä muistelee.
Itseoppinut sahansoittaja
Sulo Räinä kertoo olevansa itseoppinut sahansoittaja. Sahalla soittamisen kipinän Räinä sai Haukiputaalta, jossa hän oli kuulemassa kansantaiteilija Asko Viljamaata.
- Se jotenkin meni sielun syövereihin ja minä ajattelin että ei hitsi, kyllä tuo täytyy oppia, soittaja kertoo hetkestä, jolloin päätös sahan soiton oppimisesta syntyi.
Suomessa on sahansoittajia Räinän arvion mukaan vajaa sata. Ja niitä, jotka osaavat soittaa sahaa on alle kymmenen, Räinä arvioi.
Se jotenkin meni sielun syövereihin ja minä ajattelin että ei hitsi, kyllä tuo täytyy oppia.
Sulo Räinä
- Itse en usko niihin kuuluvani vaikka toisaalta toivon, että kuuluisin.
Sahansoittajille harrastuspiiri
Supe Räinä toivoo, että joku ottaisi sahansoiton omaksi asiakseen. Sahalla soittaminen on vanha perinne ja sen säilyttämiseksi pitäisi perustaa harrastuspiiri. Tämä saattaisi vetää kiinnostuneita mukaan, Räinä uskoo.
- Itse en jouda kun on niin kiire kun on eläkeläinen, Räinä naurahtaa Pärrälän saunan kuistilla. Ja sitten saha taas soi.