Kirjailija Mika Waltarin ja kuvittaja Asmo Alhon luomien kukkopoikien seikkailut olivat aikakautensa suosituinta sarjakuvaa.
Sarjakuvat sisältävät taidokkaita riimityksiä ja opettavaisia tarinoita. Vuonna 1932 päivänvalon nähnyt Kieku ja Kaiku jos mikä heijasteli omaa aikaansa ja sen arvoja, muistuttaa Mika Waltari-seuran hallituksen jäsen Leena Laakso.
- Ahkeruus on aina hyve, säästäväisyys ja yhteistyö on aina kunniassa, hyve saa aina palkkansa. Melkein joka vuosi varoitetaan heikoista jäistä, Laakso luettelee.
Taiteilijoiden työnjako oli selvä
Kieku ja Kaiku oli kahden taiteilijan, Asmo Alhon ja Mika Waltarin, saumattoman yhteistyön tulos. Molemmat suhtautuivat sarjakuvan tekoon ajatuksella ja intohimolla. Työnjako oli selvä muistelevat Alhon tyttäret Marjatta Mantere ja Asma Nurminen.
- Isä keksi sen aiheen, ja teki sen luonnoksen, kirjoitti siihen vähän tekstiä vihjeeksi ja sitten se vietiin Waltarille ja kirjailija sommitteli riimit kuviin.
Waltarille riimit olivat melkeinpä kunniakysymys.
- Hän halusi todella tarjota parasta. Hänhän oli sitä mieltä, että hän jää kansalliskirjallisuuteen, jos ei muuten niin niiden riimien takia. V. A. Koskenniemikin luki Kiekua ja Kaikua ihan vaan nähdäkseen että millaisia loppusointuja Waltari voi keksiä, Leena Laakso Waltari-seurasta naurahtaa.
Kieku ja Kaiku imivät kansainvälisiä vaikutteita
30-luvun Kiekuun ja Kaikuun imeytyi myös kansainvälisiä vaikutteita. Pyöreät piirrosmuodot viittaavat tuolloiseen amerikkalaiseen sarjakuvaan, kuten henkilöhahmojen kehityskin, jossa oli akuankkamaisia piirteitä.
Kieku ja Kaiku on saanut myös seuraajia. 90-luvulla syntyi parodiasarjakuva ja animaatio. Rieku ja Raiku toilailivat viinan ja muiden epäilyttävien asioiden parissa, ja sitä elävöittivät esikuvansa mukaan riimit.