Maya-intiaanien kalenteri päättyy perjantaina 21. joulukuuta. Päivämäärän on tulkittu ennustavan maailmanloppua ja osa ihmisistä suhtautuu asiaan varsin vakavasti.
Kapenevan horisontin näkökulmalla voi olla kasvattava vaikutus - ihminen tarttuu ikään kuin kohtaloaan kurkusta kiinni.
Filosofi Olli-Pekka Moisio
Jyväskylän ylipiston filosofi Olli-Pekka Moisiota maailmanloppupuheet eivät pelota, mutta lopun ajatuksessa on hänestäkin jotain hyvin kiehtovaa.
Moisio toteaa, että ajatus kaiken loppumisesta ja päättymisestä on esimerkiksi kaikissa maailmanuskonnoissa tuttu ja läsnä.
- Sitä nimitetään lopun ajaksi, historian lopuksi ja tutkitaan eskatologian -nimikkeen alla. Silloin puhutaan kuolemasta ja kristillisessä perinteessä Jeesuksen toisesta tulemisesta, taivaasta ja helvetistä. Kyse on ajatuksesta, että jotain käsillä olevaa aikaa ei enää olisi. Siitä on sitten väännetty peistä, onko lopun aika kaiken loppumista vai jonkun uuden aikakauden alkamista, uudenlaisen mahdollisuuden avautumista, kuvailee Moisio.
Kapeneva horisontti kasvattaa
Historian saatossa elämän rajallisuuden tiedostaminen on saanut ihmiset muuttamaan toimintatapojaan tai ainakin harkitsemaan muutoksia.
- Ihminen on viehtynyt ajatukseen, että voisiko kaiken päättymisen ajatuksessa olla jotakin niin opettavaista, että ihmiset tarttuisivat toimeen tässä ja nyt ja alkaisivat ajatella, toimia ja tuntea toisin kuin tähän asti.
Pelkääminen on hyvästä, koska se kertoo jonkin arvokkaan asian menettämisestä.
Moision mukaan erityisesti uskonnollisten tekstien valossa rajallisuus on nähty opettavaisena.
- Omassa tutkimuksessani olen myös päätynyt siihen, että mahdollisuuksien kapenemisen horisontilla on rooli inhimillisen toiminnan muutoksessa. Jos halutaan muuttaa toimintaa, niin pitää tehdä selväksi, että tietynlaisella käyttäytymisellä ei ole jatkomahdollisuuksia. Kapenevan horisontin näkökulmalla voi olla kasvattava vaikutus - ihminen tarttuu ikään kuin kohtaloaan kurkusta kiinni.
Peloilla on tärkeä tehtävä
Maailmanloppukeskustelussa erilaiset uskomukset vellovat villeinä muun muassa verkkokeskusteluissa. Filosofi toteaa, että ihmismieli on taipuvainen tekemään monenlaista ja vaikkapa hysteeriaa lietsovien kommenttien äärellä olisi kriittisen ajattelun paikka.
- Peräänkuuluttaisin kriittistä ajattelua, asioiden erittelyä ja taustojen penkomista. Voisi olla koulujenkin tehtävä tuottaa oppilaille kykyä, että he pystyvät näkemään ja lukemaan medioita ja kuulemiaan puheita kriittisesti ja arvioimaan sitä, mistä käsin kulloinkin asioista puhutaan.
Peloilla on kuitenkin erityinen sija ihmisen elämässä.
- Filosofisesta näkökulmasta pelkääminen on hyvästä, koska se kertoo jonkin arvokkaan asian menettämisestä ja sitä kautta siitä, että välitetään. Arvo tulee ilmi negatiivisen tunteen kautta, mutta jos mennään tässä liian pitkälle, niin silloin ollaan tietysti psykiatrian puolella.
Moisio myös näkee, että maailmanloppu on tavallaan käsillä koko ajan.
- Muutosprosesseja ja mullistuksia tapahtuu jatkuvasti. Viimeisten vuosikymmenten aikana on esimerkiksi nähty valtavia mullistuksia ihmisten tavoissa olla yhteydessä toisiinsa. Olemme siirtymässä uuteen aikaan, mutta prosessit ovat niin pitkiä, että yksi ihmiselämä ei riitä sitä huomaamaan, vaan vasta historia todistaa muutoksen.
Maailmanlopusta keskustellaan tänään torstaina kulttuuritoimittaja J-P Pulkkisen vetämässä keskusteluohjelmassa. Ohjelmaa voi seurata Areenassa klo 22.30 - 00.00. Ohjelmaan voi osallistua Twitterissä: #maailmanloppu