Artikkeli on yli 13 vuotta vanha

"Aktivismi on aiempaa ammattimaisempaa"

Eri järjestöjen viestintä, aktiivien koulutus ja varainhankinta ovat jo suunniteltua, ammattimaista toimintaa, joihin satsataan myös enemmän rahaa.

Greenpeacen aktivistit, joiden joukossa suomalaisaktivisti Sini Saarela ja Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo, nousemassa öljynporauslautta Prirazlomnajalle Petsoranmerellä.
Greenpeacen aktivistit, joiden joukossa suomalaisaktivisti Sini Saarela ja Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo, nousemassa öljynporauslautta Prirazlomnajalle Petsoranmerellä. Kuva: Greenpeace
  • Silja Raunio

Aktivismi on muuttunut aiempaa järjestäytyneemmäksi. Esimerkiksi viestintä, aktiivien koulutus ja varainhankinta ovat usein pitkälle suunniteltua, ammattimaista toimintaa, joihin satsataan myös enemmän rahaa. Kaikkiin tapahtumiin ei ole mahdollistakaan osallistua ilman koulutusta.

Amnestyn kampanjakoordinaattori Outi Haapanen kertoo että järjestön vapaaehtoisille tarjotaan koulutusta ainakin jokaisen ison kampanjan alla.

- Koulutus voi olla käytännössä kaikkea keskustelutilaisuudesta koulutuspäivään ja siihen että vaikkapa Kiina-koordinaattori kertoo heidän ihmisoikeustilanteensa kehityksestä. Kerromme myös ihan perusasioista kuten tapahtumien ja tempausten järjestämiseen liittyviä ohjeita. Näin vapaaehtoisten aika ei kulu esimerkiksi sen selvittämiseen, miltä viranomaiselta kysytään lupa mihinkin, ja he voivat keskittyä olennaiseen eli kulloisenkin asian puolesta kampanjointiin. Käytännössä toimintaamme ja koulutusta suunnitellaan paljon yhdessä vapaaehtoisten kanssa, Haapanen summaa.

Koulutuksissa jaettu tieto auttaa vapaaehtoisia aktiiveja toimimaan, motivoi ja ehkäisee ongelmia esimerkiksi viranomaisten kanssa. Ympäristöjärjestö Greenpeacessa jokainen vaikkapa jäänmurtajalle tai ydinvoimalan katolle nouseva aktiivi on käynyt väkivallattoman toiminnan koulutuksen, kertoo järjestön viestintäpäällikkö Juha Aromaa.

- Aktiivien kouluttaminen ja hyvä järjestäytyminen on ollut välttämätöntä Greenpeacen kansainvälisessä toiminnassa. Se, että olemme pystyneet sitoutumaan väkivallattomuuteen, on edellyttänyt järjestäytynyttä toimintaa ja koulutusta. Vapaaehtoisemme saavat kahden päivän mittaisen koulutuksen, mikä on myös edellytyksenä osallistumiselle suoran toiminnan tapahtumiin.

Aromaan mukaan väkivallattomuuskoulutus on käytännönläheistä, ja siinä käydään läpi esimerkiksi omat ja muiden oikeudet sekä toiminnan mahdollisia seurauksia viranomaisten kanssa.

Greenpeacen vapaaehtoiset opettelevat yhdessä myös muun muassa melomaan ja kiipeilemään. Helponnäköinen mielenosoittaminen vaatii paljon suunnittelua esimerkiksi onnettomuuksien välttämiseksi.

Feissari-toiminta vakiinnutti asemansa

Koulutusten lisäksi järjestöissä on lisätty ammattimaista viestintää sekä varainhankintaa. Siihen on tarvetta, sillä ihmisten aika ja mielenkiinnonkohteet ovat yhä kovemman kilpailun ja informaatiotulvan alla.

Esimerkiksi 2000-luvulla katukuvaan ilmestyneet feissaajat ovat paitsi tehokas varainkeruumenetelmä, myös toimiva tiedonjakokanava.

Myös muun palkatun henkilökunnan määrä muun muassa viestinnässä on sekä Greenpeacessa että Amnestyssa kasvanut selvästi muutaman viime vuosikymmenen aikana.

Ammattimaistumisesta huolimatta esimerkiksi ympäristöaktivismin radikaalius ei ole kadonnut, sanoo aktivismia Helsingin yliopistossa tutkiva sosiologi Tuomas Ylä-Anttila.

- Aktivismi on vuosikymmenten saatossa osin institutionalisoitunut. Esimerkiksi pitkälti ympäristöliikkeen toiminnan vuoksi useimmissa maissa on nykyisin ympäristöministeriöt. Ja jos osa toiminnasta institutionalisoituu, uusia radikaalimpia aktivisteja löytyy aina, Ylä-Anttila summaa.

Aktivismiin suhtaudutaan Ylä-Anttilan arvion mukaan nyt aiempaa myönteisemmin.

- Kansalaistottelemattomuuttakaan ei välttämättä Suomessa enää kavahdeta niin kuin ennen, vaan moni näkee sen tapana toimia yhteisen hyvän puolesta, esimerkiksi ilmastonmuutoksen estämiseksi. Nuoret ovat kyselyiden mukaan entistä kiinnostuneempia politiikasta ja osallistuvat vapaaehtoistoimintaan aiempaa enemmän, Ylä-Anttila sanoo.

Työn tulos ja auttamisen halua motivoivat

Mutta mikä saa kiireiset suomalaiset kiinnostumaan toiminnasta vapaaehtoisaktiivina? Suomen Amnestyn vapaaehtoinen, 22-vuotias Maria Talvela kertoo, että motivaatiota kertyy kun huomaa oman työnsä vaikutuksen.

- Se tuntuu hienolta kun kuulee esimerkiksi, että jokin ajamamme laki on mennyt läpi, tai että mielipidevanki on päässyt vapauteen. Esimerkiksi kuntavaalien aikaan olin itse mukana kampanjoimassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

- Vapaaehtoistyö on todella palkitsevaa ja usein tuntuu, että pienellä määrällä omaa aikaa pystyy muuttamaan paljon, Talvela kuvailee.