Sää oli kuin morsian, kun kuutisenkymmentä sisukasta juoksijaa asettui Paloheinän Juhannusmaratonin hiekkaan piirretyn lähtöviivan taakse. Vaikka joukko oli pieni, tunnelma oli jännittynyt, sillä kaikki tiesivät juoksun olevan erityisen tärkeä Hans ”Hasse” Mannsténille. Hänelle maraton olisi uran tuhannes.
Pääjoukon startatessa puoli kahdeksalta maraton-Mannsténia ei lähtöviivalla näkynyt. Hän hyödynsi liukuvan lähtöajan ja starttasi tuntia myöhemmin.
- Kun muut heräävät, minä ryhdyn nukkumaan. Ainut asia, johon juoksu ei ole auttanut, on unettomuus. Tavoitteeni on kuolla terveenä, 66-vuotias Mannstén paljastaa.
Neljätoista vuotta sitten varatuomari Mannstén teki päätöksen juosta viisikymmentä maratonia vuodessa kymmenen vuoden ajan. Tahti on pitänyt ja tavoitteet ylitetty. Nälkä on kasvanut syödessä.
- Kesäkuun lopussa päivitetään lista maailman eniten maratoneja juosseista henkilöistä. Nyt kun tuhat tulee täyteen, minun pitäisi löytyä kymmenen parhaan joukosta, hän paljastaa motiivejaan.
Ennätysmies pääsee Paloheinässä lopulta matkaan, kun on järjestellyt juhlajuoksunsa kunniaksi tarjoamansa kakut ja kolat esille. Lisäksi Mannstén kieputtaa sortsien mutkaan läjän vessapaperia.
- Heti viiden kilometrin jälkeen pitää poiketa polulta. Pahus, kun metsässä on tällä kelillä paljon hyttysiä.
Juna kulkee
Mannstén kuvailee maratonien välitilaa euforiseksi. Edellisestä palautuessa ja seuraavaan valmistautuessa ihminen siirtyy tahtomattaankin kuljettajasta matkustajaksi omassa kehossaan. Mannstén on sitä aika usein, koska maraton on hänelle tänä vuonna 36.
- Siinä mieli ja ruumis sekoittuvat, kun keho tekee työtään. Maratonilta palatessasi on heittäydyttävä ajopuuksi, virran vietäväksi.
Konservatoriossa musiikkia opiskellut ”Hasse” juoksee napit korvilla Eino Grönin tai Frank Sinatran tahtiin. Seuraa hän ei reitillä kaipaa, mutta ennen ja jälkeen juoksun kokemuksia jaetaan.
- Olen pohtinut, että hakeutuuko lajin pariin keskimääräistä fiksumpaa porukkaa vai jalostuvatko ihmiset maratoneja juostessa. Turhat elvistelyt jätetään täällä pois. Jokainen tietää, miten kova toinen on.
Ystävät ovat tärkeitä, sillä Mannstén tietää, että parisuhteelle ei ennätystahdissa jää aikaa.
- Tämä on yksinäisen ihmisen harrastus. Tämä juna kulkee, maksoi mitä maksoi. Jos joku sitä haluaa katsella, niin ei ole kaikki himassa, ”Hasse” naurahtaa puolitotuutena.
Kun Mannstén juhannusaattona ylitti tuhannennen maratoninsa maaliviivan, pysähtyi kello hänelle aikaan 4.39.
- Tavoite ei alittunut, mutta sen on tässä hommassa oppinut, että aina tulee uusi juoksu ja uusi mahdollisuus. Minulle se on Paavo Nurmi Marathon Turussa viikon päästä. Nyt lähden tästä uimastadionille vesijuoksemaan, Mannstén sanoo.
Taru Nyholm