Artikkeli on yli 12 vuotta vanha

Jenkkifutiksessa suomalaisnaisten sisu vie pitkälle

Strateginen ja brutaali laji samaan aikaan, luonnehtii amerikkalaisen jalkapallon naisten MM-pronssimitalisti Merle Ziemann. Päättömältä ryminältä näyttävä laji perustuu tiukkaan pelikirjaan. Sisukkaita naisia on tulossa lajin pariin entistä enemmän.

Amerikkalaisen jalkapallon pelaaja seisoo kypärä kainalossaan
Kuva: Heidi Kononen / Yle
  • Heidi Kononen

Amerikkalainen jalkapallo on nimensä mukaisesti rapakon takainen tuote. Super Bowl on maailman seuratuin urheilutapahtuma, mutta arkisempi jenkkifutiksen harrastaminen on naisten käsissä - myös emämaa Yhdysvalloissa.

Amerikassa kaikki on isompaa, varsinkin jenkkifutarin koko. Amerikkalaisen jalkapallon naispelaajien keskipituus huitelee lähempänä kahta metriä. Hattulassa asuva, opettajaksi pian valmistuva Merle Ziemann pelaa Suomen naisten maajoukkueessa. Hän on 180 sentillään suomalaisjoukkueen kookkain, mutta asettuu amerikkalaissarjassa keskikokoiseksi pelaajaksi. Merle Ziemann valittiin kesä-heinäkuun vaihteessa Vantaalla pelattujen naisten MM-kisojen All Star -joukkueeseen, kotiin tultiin pronssimitalit kaulassa.

- Aloitin harrastuksen tammikuussa 2010, ja toukokuussa oli jo peli Yhdysvaltoja vastaan. Kyseinen peli oli elämäni viides ja kyllä se aika kylmää kyytiä oli. Turpaan tuli, että tukka lähti, mutta oli ihan hauskaa saada edes jokin kuvio menemään läpi, nauraa Merle.

Amerikkalainen jalkapallo on myös Yhdysvalloissa enemmän naisten kuin miesten laji. Yhdysvalloissakaan naispelaaja ei välttämättä kykene urheilulla elättämään itseään. Suomessa laji on pieni, mutta myös naisten harrastajamäärät ovat kasvussa. Hattulalainen Merle Ziemann sanoo lajin sopivan mainiosti vaikkapa ylimääräisten paineiden purkamiseen.

- Lajissa noudatetaan tiukkaa pelikirjaa, ja pään sekä niskan alue on myös säännöillä suojattu. Oikea tekniikka ja peliasento suojaavat myös vammoilta. Muuten tietysti tämä on kontaktilaji ja mustelmia tulee niin arkipäiväisesti, että niihin tottuu nopeasti. Onhan myös niin, että kun pallonkantaja avokentälle lähtee, niin kyllä se aika omillaan siellä on, nauraa Merle.

Loukkaantuneet pelaajat lastenvahteina

Lajin harrastaminen osuu usein samaan ikään perheen perustamisen kanssa. Vauvavatsalla kentälle ei lähdetä ja innokaskin harrastus jää perheen jalkoihin.

- Kun joukkuetta kasataan, niin paikalla saattaa olla jopa nelisenkymmentä naista, mutta harrastuksen sitovuus tiputtaa halukkaiden määrää kauden mittaan. Tänä kesänä ainoastaan yksi viikonloppu on vapaa ja muu aika menee joko omissa peleissä tai talkootyövoimana miesten peleissä.

- Tämä on suomalaiselle sopiva laji, tässä pääsee suomalaisella sisulla pitkälle. Amerikkalaista jalkapalloa voi tulla harrastamaan milloin vain, ja moni tulee tähän mukaan vasta, kun harrastus jonkin muun lajin parissa on loppuun kuljettu. On kentän laidalla lapsiakin nähty, loukkaantuneet pelaajat hoitavat muksuja, niin että äitikin pääsee treeneihin, kertoo Merle Ziemann.

Miksi ihmeessä kukaan vapaaehtoisesti antautuu toisten hyökkäyksen kohteeksi?

- No siksi tietenkin, että voi niin itsekin tehdä! Tässä lajissa kyllä murheet unohtuu, teet vain niin kuin sinun on käsketty tehdä. Laji on rentouttava, ja kunto nousee, kun heittää varusteet niskaan, kertoo Merle Ziemann.