Näyttää muotoutuneen ikään kuin maan tavaksi päivitellä itäsuomalaisen yhteistyön surkeutta ja hankaluutta, ellei peräti olemattomuutta. Oikeasti itäsuomalainen yhteistyö on kuitenkin suurelta osin ihan asiallista ja hyvin toimivaa. Ainakin se kestää vertailun maamme muihin kulmakuntiin.
Vai onko joku joskus kuullut sankaritarinoita länsisuomalaisen yhteistyön suurista saavutuksista? Tai toimiiko yhteistyö esimerkiksi Turun ja Porin kesken paremmin kuin Joensuun ja Kuopion? Pääkaupunkiseudun kunnatkin ovat alati käsirysyssä keskenään.
Yksi tuore esimerkki saumattomasta itäisten - ja samalla myös pohjoisten - maakuntien yhteistyöstä on viime syksynä neuvoteltu EU:n rakennerahastoratkaisu, joka johti olennaisesti ennakkoarveluja suurempaan rahoitustasoon vuoteen 2020 ulottuvalla uudella ohjelmakaudella. Myös rahoituksen sisäinen jako maakuntien kesken sujui supsikkaasti. Jos nyt sitten hallinnollisista ratkaisuista onkin hiukan väännetty kättä, niin se on kuitenkin pientä asiakokonaisuuteen nähden.
Ilahduttavaa on, että Itä-Suomessa sentään edes yritetään yhteistyötä aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Asiaan kuin asiaan pyritään löytämään yhteinen näkemys.
Itä-Suomen maakuntien välillä on ollut tapana noudattaa herrasmiessopimusta, jonka mukaan teemme yhteistyötä niissä asioissa, joissa on yhteiset intressit, ja toisaalta emme potki toisiamme nilkkaan niissä asioissa, joissa intressit menevät eri suuntiin.
Oman organisaationi maakuntaliiton työntekijät ovat käytännössä päivittäin tekemisissä naapurimaakuntien kollegojensa kanssa. Samalla lailla arjen asioita hoidetaan sujuvasti ilman kummempia rutinoita muun muassa Elyissä ja Avissa.
Se tosiasia, että monia valtion aluehallinnon työpaikkoja on viime vuosina keskitetty Itä-Suomen osalta Kuopioon, ei sinänsä ole Kuopion, vaan enemmänkin maamme keskushallinnon vika. Useimmissa tapauksissa kyseessä on ollut tilanne, jossa vaihtoehtona on työpaikkojen siirtäminen kokonaan pois Itä-Suomesta. Onnitelkaamme savolaisia siitä, että sentään edes Kuopio on päässyt niiden harvojenkaupunkien joukkoon, joihin ylipäänsä keskitetään enää yhtään mitään.
Asiaan kuin asiaan pyritään löytämään yhteinen näkemys
Pentti Hyttinen
Eikähän tosiasiassa Joensuukaan ole jäänyt osattomaksi. Muutaman viime vuoden kuluessa tänne on keskitetty valtionhallinnon palvelukeskus Palkeet sekä puolustusvoimien palvelukeskus. Parhaillaan on menossa Joensuun kehittäminen uuden Luonnonvarakeskuksen yhdeksi pääpaikaksi. Siis itse asiassa Joensuu on menestynyt alueellistamisratkaisuissa olennaisesti kokoaan paremmin.
Viime viikkoina Pohjois-Savon suunnalta on kuulunut äänenpainoja, joissa peräänkuulutetaan tarvetta vahvistaa Itä-Suomen maakuntien yhteistyötä Keski-Suomen suuntaan. Mikäpä siinä - olkoonkin, että nämä ajatukset lienevät syntyneet pienen pelon ahdistamana reaktiona siihen, että valtioneuvoston julistamassa sote-uudistuksessa itäsuomalaista pääpaikkaa on alettu veivaamaan perinteisen Itä-Suomen ulkopuolelle Jyväskylään.
Uuden tulokulman itäsuomalaiseen yhteistyöhön on tuonut vaalipiiriuudistus, joka näyttää iskevän kiilaa etenkin Savojen väliin. Uusi vaalipiiri kannustaa Etelä-Savoa suuntaamaan yhteistyötään yhä enemmän Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson suuntaan. Tässä tilanteessa Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon on luontevaa tiivistää maakuntien keskinäistä yhteistyötä entisestään. Esimerkiksi valtion talousarvion laadintaan liittyvässä edunvalvonnassa voimat on syytä koota yhdessä mietittyjen kärkihankkeiden taakse.
Pohjois-Karjalan yhteistyö naapureiden kanssa on aina ollut monipuolista ja monimuotoista. Me katsomme tasapuolisesti kaikkiin ilmansuuntiin. Yhteistyömme luontainen suunta painottuu eri tavoin eri teemoissa. Esimerkiksi elinkeinoelämän kannalta meille tärkeä metsäsektori yhdistää meitä käytännössä kaikkiin naapureihimme.
Uuden tulokulman itäsuomalaiseen yhteistyöhön on tuonut vaalipiiriuudistus
Pentti Hyttinen
Kuopion suuntaan yliopisto on ollut tiennäyttäjä. Mikkeliin on mentävä monissa hallinnon asioissa. Liikenneasioissa puolestaan on luontevaa seurustella huomattavan paljon Etelä-Karjalan suuntaan, koska meitä yhdistävät kuutostie ja Karjalan rata. Yhteiset rajakysymykset ovat tärkeitä Kainuun kanssa touhutessa. Itse asiassa hyvin olennainen vivahde-ero verrattuna savolaisiin maakuntiin syntyykin juuri siitä, että meillä on idässä naapurina Karjalan tasavalta.
Tämän päivän globaalissa taloudessa yhteistyön suunnat ovat yhä vähemmän sidoksissa maantieteelliseen sijaintiin. Pohjois-Karjala on löytänyt hyviä kumppaneita muun muassa Espanjan Kataloniasta ja Kiinan Harbinista. Yhdistävänä tekijänä on intohimo metsä- ja biotalouden kehittämiseen.
Itä-Suomella ei ole yhtä keskusta, eikä sellaista ole tarpeen väkipakolla määritelläkään. Maakunnat menestyvät erikoistumalla kukin omiin luontaisiin vahvuuksiinsa. Kehityksen runkoverkkona ovat elinvoimaiset maakuntakeskukset.
Yhteistyölle on joka tapauksessa sijansa, sillä Itä-Suomen maakuntien väestökehityksessä, elinkeinorakenteessa ja taloudellisessa asemassa on paljon samankaltaisia piirteitä. Niin ikään kehitysedellytysten kannalta keskeiset luonnonolot, etenkin metsäisyys ja vesistöisyys, puoltavat usein maakuntien tarkastelua yhteisessä viitekehyksessä.
Itä-Suomen kehitys on ensisijaisesti itäsuomalaisten omissa käsissä.
Pentti Hyttinen, maakuntajohtaja, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto.