Kesä on kiireisintä aikaa face to face -varainhankkijoille eli feissareille. Osa järjestöistä toimii pelkästään lahjoitusten varassa, joten uusia jäseniä tarvitaan jatkuvasti.
– Feissarit ovat meidän kasvot kadulla. He keräävät valtaosan uusista tukijoista ja tekevät todella tärkeää työtä, ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin varainhankintapäällikkö Nora Huhta sanoo.
Kirkon Ulkomaanavun feissarin Oskari Entin mukaan suurin osa ohikulkevista ihmisistä on jo muodostanut mielipiteensä hyväntekeväisyydestä.
– Kun ihminen tulee meidän luokse, se on joko ajatellut jo lahjoittamista tai sitten vihaa järjestöjä erittäin voimakkaasti. Erittäin harvoin pääsee oikeasti muuttamaan ihmisen mielipidettä. Sitäkin tapahtuu, mutta se on pitkän väittelyn takana yleensä, Entti kertoo.
Sota-alueiden hätää ei tunnisteta
Keräys saa helpommin ihmisten huomion, jos se koetaan kiireelliseksi.
– Hyvänä esimerkkinä on tämä lastensairaala-hanke, ja toisaalta sanotaan, että jotkut Punaisen Ristin kriisikeräykset herättävät yhteisvastuullisuutta. Meillä WWF:ssä tavoitteet ovat pitkäjänteisempiä, ja rahankeruu- ja varainhankintapyynnötkin ovat hyvin erilaisia, kertoo ympäristöjärjestö WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.
Nimikkokeräyksiä järjestetään yleensä vain luonnonkatastrofien uhreille, sillä pitkäaikaiset konfliktit esimerkiksi Lähi-idässä eivät avaa ihmisten kukkaronnyörejä.
– Se johtuu varmaan siitä, että sota on aina vähän vaikeampi, kun siihen liittyy uskontoa ja monimutkaisia poliittisia taustoja, niin ihmisten on ehkä vaikea ymmärtää, että siellä pitäisi ihmisiä auttaa, SPR:n viestintäjohtaja Hannu-Pekka Laiho arvelee.
Kun sää viilenee syksyä kohti, kadut hiljenevät, mutta osa feissareista jatkaa työtään – satoi tai paistoi.
– Sää kun sää käy, se on ihan asennekysymys, että miten varustautuu itse ja mikä on oma energiataso. Eräitä parhaista päivistä olen tehnyt rankkasateissa ja lumimyrskyissä, sanoo Unicefin feissari Sampo Marjakangas.