Suunnistus palveli erinomaisesti Aleksi Valavuoren kestävyysjuoksuharrastusta tämän kouluvuosina. Partiossa ei mennyt ihan yhtä hyvin, kun hän oli vasta vähän alle kymmenenvuotias.
Valavuori kertoo, että hän halusi olla kaverinsa kanssa nokkela Nuuksion metsissä partioleirillä.
- Voitimme parisuunnistuskilpailun niin, että lähdimme ensimmäisenä matkaan ja otimme ensimmäisen rastin taskuumme, että kukaan muu ei löydä sitä.
Valavuori myöntää, että hän jäi kaverinsa kanssa kiinni. Siihen ei edes tarvittu suurta salapoliisityötä.
- Emme olleet niin nokkelia kuin luulimme. Saimmekin siitä pienen varoituksen. Se ei kuulemma ollut partiohengen mukaista.
Voitimme parisuunnistuskilpailun niin, että lähdimme ensimmäisenä matkaan ja otimme ensimmäisen rastin taskuumme, että kukaan muu ei löydä sitä.
Aleksi Valavuori
Valavuoren partio- ja suunnistusura jäi lyhyeksi, mutta suunnistuskärpänen puraisee häntä jälleen Paimiossa kesäkuussa.
Jukolan vietissä Valavuori ei kuitenkaan aio käyttää partiokikkaansa. Jännitystä riittää ilman sitäkin.
- En ole maailman paras kartanlukija. Minua jännittääkin etukäteen aika paljon, mitä ymmärrän kartasta. Siellä kuitenkin pystyn onneksi peesaamaan muita. Aika huono säkä pitää käydä, että lähden seuraamaan sellaista, joka eksyy reitiltä. Toivottavasti kukaan ei lähde minun perääni, Valavuori sanoo.
Hänelle Jukolan viesti on aina ollut iso pala suomalaista urheilukulttuuria.
- Vertaan kutsua armeijan käymiseen. Se on kunnia-asia, kun Jukolan viestiin tulee kutsu, ja silloin siihen vastataan myöntävästi.
Valavuori kilpailee joukkueessa, jossa julkisuudesta tunnetut vaikuttajat keräävät hyväntekeväisyyteen varoja. Kohteena on Suomen Vammaisurheilu ja Liikunta VAU ry.
- Lähdemme voittamaan sloganilla hopea on häpeä.