Hiljaisuus on vaatimuksista vapaa tila, jolloin voi rauhassa kuunnella, mitä minussa ja ympärilläni tapahtuu. Näin kuvailee retriitin ideaa lavialaisen retriittikodin isäntä Seppo Laakso. Parikymmentä vuotta pääkaupunkiseudulla asunut Saari perusti retriittikodin Lavian mummolaan.
Hiljaisuuden retriitti nousee kristillisestä perinteestä. Retriitti on yleensä viikonlopun mittainen. Sinä aikana ihmiset eivät puhu toisilleen. Muuten kukin viettää ajan niin kuin parhaaksi näkee.
– Retriitissä ei kukaan toivota hyvää huomenta eikä kiitä ruuasta. Saa rauhassa olla epäsosiaalinen ja miettiä elämänsä tärkeitä kysymyksiä ilman, että joku tuppautuu väliin. Se on kokonaisvaltaista lepoa.
Kaikki tavoitteet ja odotukset kannattaa unohtaa
Retriittikodin isäntä Seppo Saari
Retriitti ei ole suorittamista
Porin Lavian retriittikodin isännän Seppo Laakson mukaan retriittielämä on opettanut hänelle, että väliaikainen hiljaisuus on terveellistä ja virvoittavaa, jopa välttämätöntä.
– Turhia sanoja on paljon. Niillä voi peittää asioita tai käyttää niitä vallankäytön välineinä. Kaikki, mitä suustani tulee, ei ole lähimmäistä rakentavaa.
Laakso pitää huolestuttavana, jos ihminen ei osaa olla yksin ja hiljaa. Hänen mukaansa ihmisellä on luontainen tarve välillä rauhoittaa mielensä ja päästää irti vaatimuksista.
– Elämme niin kuormittavassa maailmassa. On hyvä hypätä välillä pois pyörästä ja ärsyketulvasta. Ei sen tarvitse olla retriitti. Kukin voi hiljentyä omalla tavallaan.
Laakso haluaa muistuttaa, ettei retriitti ole suorittamista.
– Muistutan aina retriitin aluksi, että kaikki tavoitteet ja odotukset kannattaa unohtaa. Jokainen löytää itselleen parhaan tavan olla ja rauhoittua. Sitten vaan katsoo, mitä itsessä tapahtuu.