Artikkeli on yli 11 vuotta vanha

Yhä useampi selviää syövästä – viidessä vuodessa kaksi kolmesta potilaasta parantuu

Eri syöpätyyppien välillä on huomattavia eroja. Rintasyövästä parantuu noin 90 prosenttia potilaista ja eturauhassyövästä 93 prosenttia. Haimasyöpään sairastuneista vain 4–5 prosenttia on viiden vuoden kuluttua hengissä.

Eturauhas syövän tähystysleikkaus.
Eturauhassyövän tähystysleikkaus. Kuva: Yle
  • Päivi Kerola

Entistä useampi syöpään sairastuneista parantuu, selviää Suomen Syöpärekisterin keskiviikkona julkaisemista tilastoista. Uusimmalla seurantajaksolla 2010–2012 syöpään sairastuneiden elossaoloennuste parantui neljä prosenttiyksikköä vuosiin 2007–2009 verrattuna.

Syöpäpotilaiden parantumista kuvaava viiden vuoden suhteellinen elossaololuku on tilaston mukaan miehillä 66 prosenttia ja naisilla 69 prosenttia.

Rintasyöpään sairastuneiden naisten viiden vuoden elossaololuku oli 90 prosenttia ja eturauhassyöpää sairastavien miesten 93 prosenttia. Tappavimpia ovat haiman, maksan, keuhkojen ja henkitorven sekä ruokatorven syövät, joihin kuolee viiden vuoden kuluessa noin 90 prosenttia potilaista. Haimasyöpää sairastavien viiden vuoden elossaololuku oli kaikkein matalin, naisilla neljä prosenttia ja miehillä viisi.

Eturauhassyövän ja melanooman kuolinriski vaihteli alueellisesti

Syöpärekisteri julkaisi nyt ensi kertaa tietoja siitä, miten syöpäpotilaiden eloonjäämisluvut eroavat eri yliopistosairaaloiden vastuualueiden välillä. Useimmissa yleisimmissä syövissä sanottavia alueellisia eroja ei havaittu. Poikkeuksia olivat eturauhassyöpä, ihomelanooma ja aivokasvaimet.

Helsingin ja Tampereen yliopistosairaaloiden alueilla todennäköisyys parantua eturauhassyövästä oli muutaman prosenttiyksikön muuta maata korkeampi. Syöpäyhdistyksen tiedotteen mukaan eroa selittää se, että näillä alueilla on käytössä niin kutsuttu PSA-testaus. Testissä havaitaan paljon hitaasti eteneviä syöpiä, joita muuten tuskin huomattaisiin henkilön elinaikana.

Oulun yliopistosairaalan alueella etenkin levinnyttä ihomelanoomaa sairastavilla naisilla oli muuta maata suurempi riski kuolla syöpään. Melanooma on Pohjois-Suomessa varsin harvinaista ja pitkälle edenneitä tapauksia oli vähän. Syöpäyhdistyksen mukaan tulokset viittaavat silti siihen, että melanooman toteamisessa voi olla viiveitä maan pohjoisosissa. Mahdollisiin viiveisiin vaikuttavat sekä hoidon saatavuus että henkilön oma hoitoon hakeutuminen.

Syöpäyhdistys arvioi, että aivokasvainten kohdalla alueellisia eroja voisivat selittää ongelmat kasvainten riittävän tarkassa rekisteröinnissä.