Riihimäkeläinen opiskelija Martti Rajamäki yllättyi iloisesti metsäretkellä pääsiäisen aikaan.
Rajamäki tekee usein maastoretkiä sellaisille alueille, joita ei tunneta hyvin. Nuoren miehen tarkoituksena on etsiä uhanalaista tai harvinaista lajistoa. Pääsiäisenä polku vei Riihimäen Herajoelle.
– Alueella on etupäässä vanhaa kuusikkoa ja pieni lehtorinne, jossa kasvaa kalliokieloa. Halusin tutkia erityisesti kalliokielorinteen sienilajistoa. Alueella on lehtilahopuustoa ja tiheää puustoa, eli se on mahdollinen kasvupaikka vaateliaallekin lajistolle, kertoo Rajamäki.
Yllätys olikin odotettua suurempi.
Liuskapielusta on löydetty Suomesta aiemmin pari-, kolmekymmentä kertaa. Laji on todettu silmälläpidettäväksi.
Martti Rajamäki
– Pienellä etsinnällä löysin liuskapieluksen (Hypocreopsis lichenoides). Ruotsiksi liuskapielus on "trollhand" eli peikonkäsi. Laji oli hyvin elinvoimainen yhdessä lahossa puussa, Rajamäki kertoo.
Löytö on suhteelliseen harvinainen.
– Liuskapielusta on löydetty Suomesta aiemmin pari-, kolmekymmentä kertaa. Laji on todettu Suomessa silmälläpidettäväksi. Suuressa osassa maata se on uhanalainen, tosin ei Etelä-Hämeessä.
Rajamäen mukaan liuskapieluksen kasvaminen melko pienellä eristyneellä alueella kertoo siitä, että lähimetsistäkin voi löytää harvinaista ja vaateliasta lajistoa. Monet lajit, kuten liuskapielus kärsivät pienilmaston kuivumisesta sekä lahopuun poistosta.
Liuskapielus kasvaa koko maassa tiheäpuustoisissa luhdissa, rantapensaikoissa ja lehdoissa. Sen löytää useimmiten pajujen ja tuomien lahoilta oksilta sekä rungoilta. Laji on todettu sangen vaateliaaksi.