Ernst Heinkel näki läheltä, kuinka ilmalaiva Zeppelin tuhoutui Stuttgartin lähellä 5. elokuuta 1908. Nuori teknillisen ylipiston opiskelija uskoi tuon tapahtuman jälkeen, että lentämisen tulevaisuus olisi ehkä sittenkin ilmalaivojen sijaan lentokoneissa.
Ura alkoi huonosti, sillä kesällä 1911 ensimmäinen kone putosi taivaalta ja Heinkel loukkaantui vakavasti. Lentokoneista nuori insinööri ei kuitenkaan luopunut. Jo ensimmäisen maailmansodan aikana taivaalla nähtiin Heinkelin suunnittelema Albatros B II.
Vuonna 1922 Heinkel perusti Rostockiin oman Enst Heinkel Flugzeugwerke –yrityksen. Mitä tahansa ei saanut tehdä. Versaillesin rauhansopimuksen ehtoihin kuului, että Saksa ei aluksi saanut rakentaa lentokoneita ollenkaan.
Postia katapulttiammuttavalla vesitasolla ja maailman nopein matkustajakone
Heinkel alkoi suunnitella koneita, joita valmistettaisiin lisenssillä ulkomailla. Niinpä Ruotsissa valmistettiin muun muassa Japanin armeijalle vesitasoja, jotka ammuttiin taivaalle katapultilla.
Heinkelin katapulttikoneilla sai lentää Saksassa vain siviililentoja. Niinpä postia lennettiin vesitasolla, joka ammuttiin ilmaan postilaivan kannelta.
Heinkelin paras aika koitti, kun lentoyhtiö Lufthansa tilasi häneltä matkustajalentokoneen. Sen piti olla nopea – nopeampi kuin kilpailijoilla Atlantin molemmin puolin.
Heinkel He 70 olikin vuonna 1932 aikansa nopein matkustajakone. Samoja moottoreita käyttivät muutkin, mutta aerodynamiikasta Heinkel ymmärsi muita enemmän. Hänelle selvisi muun muassa, että siiven yläpuolen niitit eivät saa jäädä näkyviin. Heinkelin kehittämää niittausmenetelmää käyttivät pian kaikki valmistajat.
150 lentokonemallia ja 37 lentämisen maailmanennätystä
Heinkelilla oli pakkomielle kehittää huippunopea kone ja hän takoikin kehittämillään konemalleilla nopeusennätyksen toisen perään.
Vuonna 1936 Heinkel innostui nuoren fyysikon Hans von Ohainin ideasta kokeilla moottoria, jossa ei olisikaan mäntiä tai potkuria. Alkoi yhteinen kehitystyö koneesta, jota kuljettaisi uudenlainen turbiinisuihkumoottori.
Samaan aikaan valmistui julkisuudelta salassa myös maailman ensimmäinen rakettimoottorilla varustettu kone, jolla pystyi lentämään. Rakettimoottoreiden ongelmana oli ollut siihen saakka, että työntövoimaa ei pystynyt säätelemään lennon aikana. Natsijohdon innostus oli valtava, kun He 176 nousi ensimmäistä kertaa ilmaan 20. heinäkuuta 1939.
Viisi viikkoa myöhemmin oli suihkumoottorinen He 178 valmis ensimmäiselle lennolleen. Ensiesittely 27. elokuuta ei kuitenkaan suurta huomiota saanut, mikä oli virtuoosille valtava pettymys. Sota oli juuri alkamassa ja saksalaisilla oli muuta mietittävää.
Vuonna 1958 kuollut Heinkel kirjoitti myöhemmin muistelmissaan, kuinka hän katkeroitui tuolloin pahoin.
Tyly paluu maan pinnalle
He 178 oli huomattavasti nopeampi kuin potkurikoneet, mutta Saksan ilmailuministeriölle suihkukone ei kelvannut. Yhtenä syynä pidettiin, että sarjatuotantoa ei aloitettu koneen liian lyhyen kantaman vuoksi. Sotavuosina Heinkel keskittyi vastoin omaa tahtoaan lähinnä pommikoneisiin.
Vaikka Heinkel olikin natsipuolueen jäsen, oli hänellä jatkuvasti riitoja sekä natsien että Saksan sotateollisuuden muiden toimijoiden kanssa. Heinkel itse uskoi, että maan johto suosi sodan aikana Willy Messerschmittin hävittäjäkoneita ja levitti tarkoituksella huhuja Heinkel -hävittäjien huonoudesta.
Kun Saksan tappio sodassa alkoi näyttää todennäköiseltä, ryhtyi Ernst Heinkel arvostelemaan sodanjohdon strategisia lentokonevalintoja. Sodan jälkeen Heinkel yritti vähätellä ja kaunistella omaa natsivuosien toimintaansa.
Maailman ensimmäisellä suihkukoneella lennettiin vain 12 testilentoa. Ainoa lentokykyinen He 178 seisoi sodan loppupuolelle saakka Heinkel-tehtaan hallissa ja tuhoutui lopulta tehtaan mukana Rostockin pommituksissa.
Heinkel aloitti uuden tehtaan Stuttgartissa 1950. Sen päätuotteeksi tuli pian Heinkel Tourist, aikansa etevin ja kestävin nelitahtinen skootteri.