Lapsuudessa pieni ihminen ja seurakunta kulkevat käsi kädessä. Rippikoulussakin välit ovat vielä lämpimät. Mutta sitten suhde laimenee. Seurakunnassa tämä on nähty, ja laatikkomaisesta ajattelusta halutaan eroon.
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan työntekijöistä liki puolet toimii kasvatuksen parissa. Ensimmäistä kertaa seurakuntaan valittiin kasvatuksen kappalainen. Lapsityön pappina toiminut Katariina Sorsa näkee työn ennen kaikkea kehittämistehtävänä.
– Tärkeintä on vaikuttaa hiljaisiin "nivelvaiheisiin". Partioliike näyttää hyvää esimerkkiä; siellä siirrytään luonnollisesti uuteen ryhmään ja partiossa voi pysyä mukana aikuisuuteen asti. Jatkumo etenee luonnollisesti ja siitä voi ottaa oppia myös seurakuntatyöhön, pohtii Katariina Sorsa.
Lataa nyt Jeesus-sovellus kännykkään?
Nuorten tavoittamiseen kirkko pyrkii erilaisin keinoin. Rippikoululaisten opetukseen on esimerkiksi julkaistu mobiilipelisovelluksia. Mutta pysyykö kirkko nykyvauhdin mukana?
– Kirkon sydän ja sanoma pysyy ajasta toiseen samana, mutta kuinka se tuodaan ilmi ja eletään todeksi muuttuu ajan mukana. Ei monikaan asia ole samoin kuin alkukirkossa. Ainoa pysyvä asia on muutos ja tärkeintä on se, miten kirkko voi kulloisessakin ajassa ihmistä parhaiten palvella, pohtii Katariina Sorsa.
Seurakunnan tämänhetkistä työkalupakkia Katariina Sorsa pitää ihan hyvänä, mutta sanoo esimerkiksi nuorten itsensä parhaiten tietävän millainen toiminta heille parhaiten sopii.
– Kirkko taistelee samasta vapaa-ajasta kuin muutkin toimijat. Olisi hienoa jos pienikin side kirkkoon säilyisi läpi elämän, sillä voi tulla tilanteita, joissa kirkosta saattaa tulla ihmiselle hyvinkin tärkeä olkapää ja tuki. Tärkeää on, että jokainen perhe ja nuori on samalla viivalla eikä katsota sitä kuinka aktiivinen tai osallistuva ihminen on, sanoo Katariina Sorsa.
Kasvatuksen kappalaisen työn alla on tutkia suurimmat haasteet, ja selvittää, mille toiminnalle on eniten tarvetta.
– Tulevaisuudessa kirkolle on yhä tärkempää tehdä asioita yhdessä muiden kanssa. Vaikka taloudelliset haasteet ovat suuret, toivon että kirkko on jatkossakin sellainen toimija, jossa jäsenkirjaa ei kysellä, sanoo Katariina Sorsa.