Iivantiirassa, 50 kilometriä Kuhmon keskustasta, asuu Saara Heikkinen, tyytyväinen eläkeläinen.
– Täällä on niin rauhallista. Oma piha ja luonto on lähellä. Olen kotiutunut vuosikymmenien aikana niin hyvin, että en halua lähteä täältä ennen kuin on pakko.
Heikkinen on tyytyväinen, että pääsee hoitamaan asioitaan kuljetuspalvelujen kautta, ja lähitaksi vielä odottaa tarvittavan ajan. Lääkärillä ja apteekissa Heikkinen käy KELA-taksilla.
– Tyytyväinen minä olen ollut. Silloin on kyyti, kun sitä tarvitsen. En minä silti käy edes joka viikko kaupungissa, Heikkinen sanoo.
Tulevaisuus Heikkistä kuitenkin mietityttää. Talo on puulämmitteinen, ja liikkuminen on muuttunut vaikeammaksi.
– Varmasti tänne ainakin kotipalvelua tarvitsen myöhemmin. Vielä en ole kysynyt, kun lapsetkin ovat olleet apuna.
Jokaisen avuntarve kartoitetaan erikseen
Haja-asutusseutu tarkoittaa Kainuussa sitä, että asutaan kymmenien kilometrien päässä keskustasta, ja sielläkin lähin naapuri voi olla kilometrien päässä. Nuoret ovat lähdössä tai lähteneet kyliltä töiden perässä muualle, joten jäljelle jäävät vanhukset.
Sotkamo-Kuhmo -alueen kotihoidon palvelupäällikkö Pirkko Hyvönen Kainuun sote -kuntayhtymästä toteaa, että tilanne on haastava, mutta tilanne arvioidaan yhdessä asiakkaan kanssa, kun sen aika on.
Ehkä kaikkien palvelujen osalta elämänrytmi on mietittävä eri tavalla. Kenties haja-asutusseudun valitseva miettii, että kaikkea palvelua ei tarvitse joka päivä edes saada.
– Siinä katsotaan yhdessä vanhuksen ja hänen omaisensa kanssa omaa toimintakykyä ja ajateltua palvelun tarvetta, kodin kuntoa ja lämmitysjärjestelmää, omaisten apumahdollisuuksia, naapuriverkostoa ja kulkuyhteyksiä, Hyvönen kertoo.
Kylille on myös vedetty valokuitua, eli nopeat tietoliikenneyhteydet antavat omat mahdollisuutensa.
– Tilanne vain on se, että kaikki vanhukset eivät osaa käyttää konetta. Toki jatkossa pankkiasioiden lisäksi siellä hoidetaan nykyistä enemmän resepti- ja ajanvarausasioita.
Valinnoissa pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että aivan kaikki ei ole mahdollista joka paikassa.
– Ehkä kaikkien palvelujen osalta elämänrytmi on mietittävä eri tavalla. Kenties haja-asutusseudun valitseva miettii, että kaikkea palvelua ei tarvitse joka päivä edes saada. Jos olet päättänyt asua syrjemmässä, kaupassakaan ei käydä joka päivä, toteaa Hyvönen.
Palvelut pohdittava yhdessä
Saara Heikkinen pohtii kotonaan tietokoneasioita. Valokuitu on vedettynä, mutta omaa konetta ei ole.
– Pojalla on kone, ja nyt on puhuttu tabletin ostamisesta minulle. Josko minä oppisin sitä käyttämään.
Kainuun Nuotan toiminnanjohjtaja Veli-Matti Karppinen ei pidä tietokoneiden käyttöä ongelmana maaseudun vanhuksille.
– Nykyään koneen näytölle voidaan yhden ikonin alle laittaa omat palvelunsa, jotka on helppo tunnistaa. Lääkäri löytyy omasta ja taksi omasta ikonistaan, ei se ole este.
Minusta siinä ei olisi mitään pahaa, vaikka naapuri tulisi joskus käymään. Olen minäkin joskus siellä käynyt. Ei täällä liikaa ole kanssakäymistä naapureiden kesken.
Saara Heikkinen
Karppinen puhuu antaumuksella siitä, että kylillä ollaan tilanteessa, jossa asiat on ajateltava porukalla uudelleen.
– Me tarvitsemme kumppanuuspöydän, jossa julkinen palveluntarjoaja, paikalliset yritykset ja yhteisöt sekä palvelun tarvitsija pohtivat, miten palvelut hoidetaan. Jokainen ottaa vastuuta paitsi omasta itsestään, myös yhteisöstä, Karppinen sanoo.
Karppinen pohtii esimerkkiä mökin Miinasta, joka asuu kaukana kaupungista. Jos Miinan mökin ikkunassa ei valo illalla pala, naapuri käy kysymässä, onko kaikki hyvin. Samoja asioita pohtii Saara Heikkinen Kuhmon Iivantiirassa, jossa naapureita ei haitaksi asti ole.
– Minusta siinä ei olisi mitään pahaa, vaikka naapuri tulisi joskus käymään. Olen minäkin joskus siellä käynyt. Ei täällä liikaa ole kanssakäymistä naapureiden kesken.