Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon alueella on ryhdytty toimeen ojien vaarallisuuden vähentämiseksi. Punkaharjun Vuoriniemellä on jo tehty ojien poikki loivia luiskia, joista ojasta pääse helposti kuivalle maalle. Taustalla on kansalaisten havaintoja ojiin kuolleista metsäkanalinnuista ja toisalta riistaväen ja metsänomistajien huoli.
–Eritoten kanalinnuille ojien on todettu olevan vaarana niiden elämän ensimmäisinä viikkoina kuoriutumisen jälkeen. Mitään tieteellistä faktaa ei ole, eikä asia ole juurikaan tutkittu. Kansalaishavaintojen perusteella poikasia kuitenkin hukkuu merkittäviä määriä joka alkukesä. Vaikka poikaset eivät ojiin hukkuisikaan, niin ne kylmettyvät eivätkä enää kestä viileitä öitä, kertoo riistabiologi Jere Malinen.
Keskimäärin Etelä-Savon metsissä on hehtaaria kohti viisi hautovaa kanalintuemoa. Iso osa pesistä on ojien lähellä. Jos kanta on heikko, ei ylimääräisiin tappioihin ole varaa.
Metsäomistajallekin helpotusta
Aloite metsäojien luiskista tuli yksityisen metsänomistajan taholta. Ojaverkkojen saostusaltaisiin on jo vahastaan tehty loivat reunat, jotta eläimet eivät jäisi ansaan. Ojiin luiskat syntyvät helposti ja halvalla ojien kaivun ja perkauksen yhteydessä.
– Ei tähän kovin suurta panostusta tarvita. Kun ojia kaivetaan auki, niin samalla luiskat on helppo tehdä. Ei voi ajatellakaan, että siitä suuria kustannuksia tulisi. Pitäähän eläintenkin ojasta pois päästä. Siinä on muitakin hyötynäkökohtia, pääsee itsekin liikkumaan hyvin ojien yli. Luiska kun kuivuu ja siihen tulee ruohoa ja sammalta, niin se kovenee ja yli pääsee hyvin. Myös talvella pääse hyvin moottorikelkalla, perustelee metsäomistaja Petteri Pulkkinen.
Metsänhoitoyhdistys suosittelee
Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo on vakain aikein suosittelemassa luiskien tekoa metsäojiin. Kustannukset jäävät vähäisiksi.
– Tähän kohteeseen luiskia kaivettiin muutaman kymmenen metrin tai sadan metrin välein. Kaivinkoneyrittäjän kansa katsottiin maastollisesti sopivat kohdat. Uskon, että käyttäjiä löytyy hirvistä lähtien. Luiskia pyritäänkin tekemään niille paikoille, missä eläimet liikkuvat. Eläimet varmasti osaavat valita reittejäänkin sinne, missä ojan ylitys helposti onnistuu. Pyritään siihen, että kunnostusojitus ei muutenkaan rajoittaisi soilla liikkumista, tuumailee ojituksen ja metsäteiden erityisasiantuntija Kalle Kaartinen.
Käyttäjiä on todella ollutkin Tällä kertaa tutkitusta luiskasta löytyi jo hirvien jälkiä.